Elektronisessa laitteessa on useita osia. Näillä useilla komponenteilla on itsenäiset roolinsa, käyttötarkoituksensa ja ominaisuutensa. Jotta laite toimisi tehokkaasti, kaikkien näiden toimintojen on toimittava harmonisesti. Käyttäjän on kyettävä pitämään kaikki segmentit ajan tasalla ja hyvässä kunnossa. Elektronisessa laitteessa on segmenttejä käyttäjän tietojen tallentamiseksi. Kaksi tällaista elementtiä ovat 1. Muisti ja 2. Tallennus.
Muisti vs tallennustila
Ero muistin ja tallennustilan välillä on niiden toiminnot ja roolit elektronisessa laitteessa. Käyttäjän tietojen ja tietojen pysyvää tallentamista elektroniseen laitteeseen kutsutaan muistiksi. Toisaalta myymälä säilyttää käyttäjän tiedot sekä tilapäisesti että pysyvästi ja sitä pidetään usein pitkäkestoisena vaihtoehtona tietojen säilytykseen.
Käyttäjän tietojen ja tietojen pysyvää tallentamista elektroniseen laitteeseen kutsutaan muistiksi. Muistin käsite alkoi tulla tunnetuksi 1940-luvun alussa. Tietokoneissa nykyäänkin käytössä oleva puolijohdemuisti otettiin käyttöön 1960-luvulla. Tämä tekniikka käyttää transistoreita. Puolijohdemuisteja on kahta päätyyppiä, nimittäin haihtuva puolijohdemuisti ja haihtumaton puolijohdemuisti.
Elektronisen laitteen segmenttiä, joka säilyttää käyttäjän tietoja sekä pysyvästi että pysyvästi, kutsutaan tallennustilaksi. Se on perustavanlaatuinen segmentti myös tietokoneissa. Tietojen koko käsittely useilla suoritetuilla laskelmilla tehdään keskusprosessoriyksikössä (CPU).
Muistin ja tallennustilan vertailutaulukko
| Vertailuparametrit | Muisti | Varastointi |
| Merkitys | Käyttäjän tietojen ja tietojen pysyvää tallentamista elektroniseen laitteeseen kutsutaan muistiksi. | Elektronisen laitteen segmenttiä, joka säilyttää käyttäjän tietoja sekä pysyvästi että pysyvästi, kutsutaan tallennustilaksi. |
| Data | Säilytetty väliaikaisesti | Säilytetty pysyvästi ja pysyvästi |
| Suurin koko | Gt (gigatavua) | TB (teratavua) |
| Käyttö | Tietojen tallentamiseen lyhyeksi ajaksi. | Tietojen säilyttämiseen pitkiä aikoja. |
| Alatyypit | Välimuisti, ensisijainen muisti, toissijainen muisti. | Ensisijainen tallennustila, toissijainen tallennustila, kolmannen asteen tallennustila, offline-tallennustila. |
Mikä on Muisti?
Käyttäjän tietojen ja tietojen pysyvää tallentamista elektroniseen laitteeseen kutsutaan muistiksi. Sitä käytetään tietojen tallentamiseen pysyvästi ja lyhyin aikavälein. Muistiin tallennetut tiedot poistetaan, kun tietokoneesta katkeaa virta. Konseptin perusta juontaa juurensa 1940-luvun alkuun. Myöhemmin tehtiin monia muutoksia ja kehitystä.
Muistiin tallennettavien tietojen enimmäiskoko on Gt (gigatavuina). Puolijohdemuistin käsite otettiin käyttöön 1960-luvulla. Puolijohdemuistia on kaksi päätyyppiä, nimittäin puolijohdehaihtuva muisti ja puolijohdemuisti. Näitä kahta tyyppiä käytetään nykyäänkin. Puolijohdemuistin organisointi tapahtuu muistisolujen tai bistabiilien kiikkujen muodossa.
Haihtuva muisti voi tallentaa tietoja vain virran ollessa läsnä, ja haihtumaton muisti voi tallentaa tietoja myös ilman virtaa. Haihtuvien puolijohteiden kaksi päämuotoa ovat SRAM tai staattinen satunnaismuisti ja DRAM tai dynaaminen satunnaismuisti. Esimerkkejä puolijohdemuistista ovat ROM tai lukumuisti, levyke jne.
Puolihaihtuvaksi muistiksi kutsutaan sellaista muistityyppiä, jossa on triviaali haihtumaton jakso senkin jälkeen, kun alempi on menetetty ja tiedot poistetaan. Muistin riittävä valvonta on tehtävä säännöllisin väliajoin paremman kokemuksen saamiseksi vastaavan elektronisen laitteen käytöstä. Jotkut hallintaapuvälineet sisältävät virheiden korjaamisen. Useat virheet voivat vaikuttaa muistiin. Niihin kuuluvat muistivuoto, aritmeettinen ylivuoto, segmentointivika, puskurin ylivuoto jne.
Mikä on varastointi?
Elektronisen laitteen segmenttiä, joka säilyttää käyttäjän tietoja sekä pysyvästi että pysyvästi, kutsutaan tallennustilaksi. Tallennustilassa tiedot tallennetaan pysyvästi ja pysyvästi. Tallennetun tiedon enimmäiskoko on TB (teratavuina). Se on tehokas tapa tallentaa tietoja menettämättä niitä.
Tietojen koko käsittely useilla suoritetuilla laskelmilla tehdään keskusprosessoriyksikössä (CPU). Perinteisesti tallennus on jaettu 4 tyyppiin, nimittäin ensisijaiseen, toissijaiseen, tertiääriseen ja offline-tilaan. Muisti, johon keskusyksikkö (CPU) pääsee suoraan, on ensisijainen muisti.
Toissijaista tallennustilaa kutsutaan myös ulkoiseksi tai apumuistiksi. Se ei ole suoraan alttiina keskusyksikölle (CPU). Kiintolevyasemia (HDD) ja SSD-levyjä (SSD) käytetään useimmiten toissijaisena tallennustilana nykyaikaisissa tietokoneissa. Kolmannessa tallennustilassa laitteen harvoin käytettävät tiedot arkistoidaan. Nauhakirjastot ja optiset jukeboxit ovat esimerkkejä kolmannen asteen tallentamisesta. Toinen nimitys tertiääriselle varastolle on nearline-tallennus.
Tallennustilaa, jota keskusyksikkö (CPU) ei täysin hallitse, kutsutaan offline-tallennustilaksi. Se on halvempi vaihtoehto, ja se on immuuni tietokonepohjaisilta viruksilta ja hyökkäyksiltä. Levykkeet, zip-levyt, reikäkortit, magneettinauha ovat esimerkkejä offline-tallennustilasta.
Tärkeimmät erot muistin ja tallennustilan välillä
Johtopäätös
Sekä muisti että tallennus varmistavat, että siihen tallennetut tiedot ovat turvassa. Vaikka niillä on haittapuolensa, edut ovat paljon hyödyllisempiä. Muistilla ja tallennustilalla on tärkeä rooli laitteessa.
Teknologinen kehitys molemmilla segmenteillä on ollut huomattavaa ja sen on osoitettu auttavan ihmisiä monella tapaa. Tulevina vuosina on odotettavissa monia muita edistysaskeleita.
