Se on korva, joka toimii välineenä absorboimaan ääniaaltoja ja välittämään ne aivoihin havaitsemaan ja tulkitsemaan niitä. Ilman korvaa ihminen ei kuule ääniä. Vain kun meillä on kyky kuulla, se auttaa meitä kommunikoimaan takaisin oikein. Siksi korvalla on tärkeä rooli kommunikoinnissamme ulkomaailman kanssa. Ja kuulo on yksi tärkeimmistä aisteistamme.
Näiden ääniaaltojen havaitsemiseen liittyy kaksi erilaista käsitettä. Toinen kuulee ja toinen kuuntelee. Kuulo on yksilön luontainen kyky erottaa ääni. Kyse on yksilön luontaisesta mahdollisuudesta tunnistaa ääni. Ei ehkä ole oikein väittää, että henkilö on ymmärtänyt yksinään kuulemisen yhteydessä välitetyn tiedon.
Kuunteleminen vs kuuntelu
Ero kuulemisen ja kuuntelun välillä on se, että kuunteleminen käsittelee ääniaaltojen ymmärtämistä tai havaitsemista, jolla on syvällinen merkitys. Mutta tämä ei pidä paikkaansa kuulemisen yhteydessä, koska emme ole tietoisia siitä, mitä on välitetty.
Kuunteleminen vaatii keskittymistämme ja huomiomme kuulemamme asioiden ymmärtämiseen. Yksilö ei yritä kuulla, koska se on tahaton prosessi, mutta kuunteleminen vaatii ponnistelua, koska tämä on yksilön tekemä vapaaehtoinen prosessi. Aivot tulkitsevat ja ymmärtävät vastaanotetut ääniaallot ja sopiva päätös tehdään.
Kuulon ja kuuntelun vertailutaulukko
| Vertailuparametri | Kuulo | Kuunteleminen |
| Määritelmä | Se viittaa yksilön luonnolliseen kykyyn vastaanottaa ja havaita paineaaltoja (ääntä) korvien avulla. | Se viittaa tietoiseen prosessiin, jonka yksilö suorittaa vastaanottaessaan äänen kiinnittämällä huomiota ja ymmärtämällä sitä. |
| Prosessi | Tahaton prosessi (passiivinen). | Vapaaehtoinen prosessi (aktiivinen). |
| Ominaisuudet | Se on luontainen kyky. | Se on opittava taito, joka tulee harjoittelemalla. |
| Kiinnittäen huomiota | Ei tarvitse kiinnittää huomiota, koska kuulo tapahtuu luonnollisesti. | On tärkeää kiinnittää huomiota, kun henkilö yrittää ymmärtää ja toimia sen mukaan, mitä kuulee. |
| Tapahtuu klo | Se tapahtuu alitajuisessa tilassa. | Se tapahtuu tietoisessa tilassa. |
| Luonto | Fysiologinen tila. | Psykologinen tila. |
Mitä on kuuleminen?
Kuulo on yksilön luonnollinen kyky havaita ja vastaanottaa ääntä korvan avulla. Se pysyy luonnollisena prosessina, ellei henkilöllä ole kuulon heikkenemisongelmia. Kuulo on yksi viidestä aistista, joka on tärkeä jokaiselle yksilölle. Kuuleminen ei ole pakotettu prosessi. Se tapahtuu jatkuvasti ilman yksilön väliintuloa. Se tapahtuu itsestään.
Siten kuuleminen voidaan sanoa tahattomaksi prosessiksi. Yksilö ei yritä aktivoida tai saavuttaa kuulotilan. Se tarvitsee vain aistielimemme eli korvan ääniaaltojen vastaanottamiseksi. Kuulemme jokapäiväisessä elämässämme erilaisia ääniä ja paineaaltoja. Mutta aivomme eivät ymmärrä ja tunnista kaikkia ääniaaltoja.
Ihminen voi kuulla vain tietyn taajuuden ääniaaltoja. Kuuluva alue on kahdenkymmenen ja kahdenkymmenen tuhannen hertsin välillä (hertsi on taajuuden yksikkö). Alle 20 taajuutta kutsutaan infraääneksi ja yli kaksikymmentätuhatta hertsin taajuutta kuuluu ultraäänialueeseen. Ultraääni tai infraääni ei jää ihmiskorvaan kuuluvaksi.
Mitä on kuunteleminen?
Kuulo toimii porttina kuunteluun. Kuunteleminen on prosessi, jossa aivot tunnistavat ja tulkitsevat ääniaallot. Tämä tapahtuu vasta, kun alamme kiinnittää huomiota ääniaalloille, joita saamme. Siksi kuunteleminen osoittautuu vapaaehtoiseksi prosessiksi. Se on jotain, joka meidän on tietoisesti tiedostettava, jotta voimme tulkita ääniaaltoja.
Kuunteleminen ei ole jatkuva prosessi. Se vaatii huomiota ja keskittymistä siihen, mitä kuulemme. Koska mielellämme on taipumus hajaantua helposti pienistä asioista, kuuntelu voidaan oppia vain jatkuvalla harjoittelulla. Se on taito, jota voidaan oppia ja vahvistaa, kun työskentelemme sen parissa. Siksi kuuntelemista voidaan kutsua yksilön suorittamaksi vapaaehtoiseksi prosessiksi.
Kuuntelemista on kahdenlaisia. Toinen on aktiivista kuuntelua ja toinen passiivista kuuntelua. Kuten nimestä voi päätellä, aktiivinen kuunteleminen edellyttää yksilön aktiivista osallistumista. Aktiivinen kuuntelija ei vain kuuntele, vaan myös osallistuu keskusteluun osallistumalla keskusteluihin, esittämällä kysymyksiä jne… Passiivinen kuuntelija ei osallistu keskusteluun.
Tärkeimmät erot kuulemisen ja kuuntelun välillä
- Kuulo on ensisijainen prosessi, joka suoritetaan ilman yksilön puuttumista asiaan. Mutta kuuntelu tapahtuu vain, kun henkilö panee ponnistelunsa kiinnittäen huomiota vastaanotettuihin ääniaaltoihin.
- Kuuleminen voi olla tärkeä rooli suhteen kehittämisessä tai ei. Kuuntelemisen katsotaan olevan yksi terveen suhteen ja kommunikoinnin tärkeimmistä tekijöistä.
- Kuuleminen tapahtuu koko päivän ajan, koska henkilö ei vaadi toimenpiteitä prosessin ylläpitämiseksi tai jatkamiseksi. Kuunteleminen on tilapäinen tila, koska vaatii paljon vaivaa pysyäkseen ilman häiritsevää.
- Kuulo on synnynnäinen ominaisuus, kun taas kuuntelu on taito, joka voidaan hallita vain jatkuvalla ponnistelulla.
- Kuulo vaatii vain yhden aistin, kun taas kuuntelu vaatii yhden enemmän kuin aistin toimintaa ymmärtääkseen keskustelua tai mitä puhuja sanoo.
- Kuulo on fysiologinen prosessi, joka tapahtuu korvan avulla. Kuunteleminen on psykologinen prosessi, mikä tarkoittaa, että se tapahtuu vain, kun yksilö on tietoinen toiminnasta.
Johtopäätös
Kuunteleminen on riippuvaista kuulosta, koska ääniaaltoja voidaan ymmärtää vasta kun me vastaanotamme sen. Vastaanotto tapahtuu luonnollisesti, koska kuuleminen on tahaton prosessi. Vaikka kuulo voi olla yleinen ominaisuus, kuuntelu on kyky, jonka vain harvat hallitsevat.
Viitteet
- https://www.uopeople.edu/blog/hearing-vs-listening/
