Oxymoron ja Paradox ovat termejä, joita käytetään usein, kun puhumme ideoista, jotka ovat ristiriidassa toistensa kanssa. Vaikka yksilöt usein sekoittavat nämä termit keskenään, koska molemmat termit tarkoittavat samaa käsitettä ristiriitaisista ideoista, nämä kaksi termiä ovat erilaisia ja niitä oletetaan käytettävän eri tavalla.
Oxymoron vs Paradox
Ero oksymoronin ja paradoksin välillä on se, että oksymoroni on puhekuva, joka ei vain yhdistä joukon kahta tai useampaa termiä, jotka ovat ristiriidassa keskenään yhdessä ilmaisussa, vaan myös antaa jollakin tavalla merkityksen ja on täysin järkevä yhdistettynä, kun taas paradoksi koostuu väittämästä, väittämien ryhmästä tai lainauksesta, joka esittää mahdotonta tilannetta, joka saa aikaan ristiriidan loogisen ajattelumme kanssa samalla kun se välittää perustavanlaatuista totuutta.
Oksymoroni on dramaattinen puhehahmo, joka koostuu kahdesta tai kolmesta termistä, joilla on täysin eri merkitys ja jotka ovat ristiriidassa keskenään. Oxymoron koostuu usein kahdesta vastakkaisesta sanasta, jotka pomppaavat toisistaan saakseen aikaan pisteen, yleensä leikkisästi ja huvittavasti.
Paradoksi luo usein näennäisesti ristiriitaisen olosuhteen, jota ei voi tapahtua, koska lause ei voi olla yhtä aikaa oikea ja väärä. Kirjallisuudessa paradoksi auttaa kiinnittämään lukijan huomion, koska niitä pidetään kiehtovina aivoriittoreina, jotka tuovat sanoihin lisämerkityksiä. Tämä auttaa heitä olemaan tärkeässä roolissa kirjallisuudessa ja jokapäiväisessä elämässä.
Oxymoronin ja Paradoxin vertailutaulukko (taulukkomuodossa)
| Vertailuparametri | Itseristiriita | Paradoksi |
|---|---|---|
| Merkitys | Oxymoron on toistensa vastakkaisten sanojen yhdistäminen ainutlaatuisen sanan tai lauseen muodostamiseksi. Esimerkiksi: tumma valo. | Paradoksi on näennäisesti ristiriitainen lause, lause tai lauseryhmä, joka ei ole totta, mutta ei myöskään väärä. Esimerkiksi: kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, mutta jotkut ihmiset katsotaan tasa-arvoisemmiksi kuin toiset. |
| Tarkoitus | Oxymoron auttaa luomaan dramaattisen ja ironisen vaikutelman jaksoon. | Paradoksi on viihdyttäviä aivojuttuja, joka antaa yleisölle aikaa olla innovatiivinen ja luova. |
| Etymologia | Oksymoroni perustettiin 1600-luvun puolivälissä, ja se johdettiin kreikan sanasta oxys ja moros. | Paradoksi perustettiin 1500-luvun puolivälissä, ja se johdettiin kreikan sanasta paradoxon. |
| Konsepti | Oksymoroni voidaan kehystää vain kahdella tai kolmella sanalla, jotka eroavat toisistaan. | Paradoksi voi vaarantaa joko kokonaisen lausunnon tai kokonaisen kappaleen. |
| Yhteys | Oksymoroni on tiivistetty versio paradoksista. | Paradoksi voidaan muodostaa käyttämällä oksymoronia. |
Mikä Oxymoron on?
Oxymoron viittaa termien yhdistelmään, joka luo ainutlaatuisen lauseen, sanan tai sanat, jotka ovat ristiriidassa keskenään. Sana oksymoron on johdettu kreikan sanasta "oxys" tarkoittaa terävää ja "moros" tarkoittaa tylsää. Oxymoron saattaa toisinaan tuntua järjettömältä, mutta ne ovat myös täysin järkeviä kirjallisuudessa. Esimerkiksi: Tämä vitsi oli todella naurettava. Yleensä oksymoronin sanat tai lauseet sisältävät substantiivin, jota seuraa adjektiivi. Esimerkiksi: hämmästyttävän herkullinen jne.
Oksymoronien tarkoitus kirjallisuudessa on, että oksymoronit luovat dramaattisen vaikutelman tekstiin lisäämällä kaksi sanaa, joilla on täysin eri merkitys. Oxymoron auttaa lisäämään kirjoitukseen leikkisää sävyä, ja sen sanotaan myös antavan jaksolle tai lauseelle syvemmän merkityksen ja lisäävän lauseeseen ironiaa, koska se antaa lukijalle aikaa pohtia kontekstia eri valossa. Esimerkiksi sanat kuten jättiläinen kääpiö tai konkurssiin mennyt miljonääri ovat täysin järkeviä yhdessä, vaikka ne ovatkin vastakkaisia sanoja.
On olemassa useita romaaneja, joissa oksymoroneja käytetään johdonmukaisesti. Joitakin esimerkkejä kirjallisuudessa käytetystä oksymoronista voivat olla William Shakespearen kirjoittama "Romeo ja Julia", jossa Shakespeare käyttää ilmausta "erääntyminen on niin makeaa surua", joka viittaa siihen, kun Romeo aiheuttaa tuskaa onnettomasta rakkaudesta. Toinen esimerkki voidaan ottaa Charlotte Bronten kirjoittamasta romaanista "Jane Eyre", jossa St. John käyttää ilmausta "herkullinen myrkky" kuvatakseen tunteitaan Rosamond Oliveria kohtaan.
Mikä on paradoksi?
Paradoksi on joukko lauseita, jotka voivat olla ristiriidassa toistensa kanssa, mutta myös tuoda esiin luontaisen totuuden. Sana paradoksi on johdettu kreikan sanasta "paradoxon", joka tarkoittaa havaittua mielipidettä. Vaikka termi paradoksi vaikuttaa erittäin järkevältä, ne eivät näytä olevan täysin epäloogisia. Esimerkiksi: Ole julma ollaksesi ystävällinen. Paradox antaa lukijoille myös aikaa pohtia kontekstia luovasti ja mielikuvituksellisesti.
Englanninkielisen kirjallisuuden paradoksilla on tarkoitus, että paradoksi auttaa löytämään tietyn tapahtuman ainutlaatuisen merkityksen. Se saa lukijat pohtimaan tapahtumaa ja tämä puolestaan auttaa lukijoita ymmärtämään kohdan tai lauseen yksityiskohdat. Koska paradoksi on luonteeltaan ristiriitainen, kirjoittajat voivat esittää tietyn lausunnon ja kommentoida, mitä he ymmärsivät siitä.
Monet muut romaanit käyttävät paradokseja johdonmukaisesti ja tehokkaasti, kuten esimerkiksi George Orwellin kirjoittamassa Animal Farmissa, William Shakespearen Hamletissa ja niin edelleen. Jotkut englanninkielisen kirjallisuuden paradoksiesimerkit on esitetty George Orwellin kirjoittamassa romaanissa "Dystopian". Seuraavassa romaanissa käytettiin monia paradokseja, ja pääparadoksina käytettiin "Sota on rauhaa" ja "vapaus on orjuutta". Tässä George Orwell osoittaa selvästi puolueen dominanssin vahvistaa dystopiaa käyttämällä paradokseja.
Tärkeimmät erot Oxymoronin ja Paradoxin välillä
Johtopäätös
Yleensä yksilöt huomaavat vain pienen eron näiden kahden termin, oksymoronin ja paradoksin välillä, koska molemmat termit ovat identtisiä kirjallisia tekniikoita, jotka käyttävät oletettavasti ristiriitaisia ideoita. Tässä artikkelissa kuitenkin korostetaan näiden kahden termin välisiä pääpiirteitä, jotta yksilöiden on helpompi tunnistaa suuri ero, joka erottaa nämä kaksi termiä toisistaan.
Siinä keskustellaan siitä, kuinka paras tapa tunnustaa, onko puhehahmo oksymoroni tai paradoksi, on tarkastella, muodostuvatko ne kahdesta vai kolmesta sanasta vai kokonaisesta lauseesta. Lisäksi oksymoroni olisi yhdistelmä kahdesta tai kolmesta toistensa kanssa ristiriidassa olevasta termistä ja jossa käytetyllä päätermillä ja sitä seuraavalla termillä on täysin erilaiset merkitykset dramaattisen vaikutelman luomiseksi (esimerkiksi termit kuten jäinen kuuma, katkeransuloinen, autopilotti ja niin edelleen ovat esimerkkejä oksymoronista).
Kun taas paradoksi sisältäisi monia sanoja, lausunnon tai jopa kokonaisen kappaleen, joka johtaisi tilanteeseen, joka on ristiriitainen paljastaakseen odottamattoman merkityksen tai piilotetun totuuden (esimerkiksi lauseet kuten Totuus on hunajaa, joka on katkera on esimerkki paradoksi).
