Siviiliprosesseja säätelee Yhdysvalloissa joukko lakeja, jotka määrittelevät perussäännöt asukkaiden toimille ja käyttäytymiselle sekä tuomioistuimessa käytettävät säännöt ja määräykset. Siviilioikeudenkäynnissä tuomarilla on valtuudet tehdä päätöksiä ja antaa tuomio määräyksen tai asetuksen perusteella.
Vaikka nämä kaksi asiaa saattavat vaikuttaa melko identtisiltä, niissä on suuri ero: "määräys" on päätös, objektiivisiin tekijöihin perustuva tuomio, kun taas "asetus" on viimeinen osa tuomiosta, joka käsittelee oikeuksia. toinen (tai molemmat) oikeudenkäynnin osapuolista.
Tilaus vs määräys
Ero määräyksen ja asetuksen välillä on se, että määräys on tyypillisesti menettelyyn liittyvistä seikoista annettu tuomio, mutta asetus on lopullinen päätös, jossa määritellään asianosaisten oikeudet. Oikeudenkäynnin aikana voi olla vain yksi asetus – joka voi olla väliaikainen tai lopullinen – mutta määräyksiä voi olla useita, jotka kaikki ovat lopullisia.
Määräystä voidaan kuvata tuomioistuimen tuomion oikeudelliseksi lausumaksi, joka ei sisältäisi "asetusta", joka määrittää kantajan ja vastaajan väliset oikeudelliset siteet, oikeuden istuntojen, oikeudenkäynnin tai muutoksenhaun. Teknisemmin sanoen määräys on tuomarin tai tuomioistuimen määräys oikeudenkäynnin osapuolelle suorittaa tietty teko, pidättäytyä suorittamasta tiettyjä toimia tai ohjata viranomaista suorittamaan tiettyjä toimia.
Asetus sitä vastoin on tuomioistuimen sääntöjen 2 §:n 2 momentin mukaan juryn muodollinen julistus päätöksestä, joka osoittaa valittajan edut kaikissa tai joissakin riidan kohteissa. Se on peräisin tuomiosta, toisin sanoen asetus on olemassa silloin, kun tuomio julistetaan, ei silloin, kun se kirjoitetaan ja valtuutetaan.
Päätös voi olla väliaikainen tai lopullinen riippuen siitä, tarvitaanko lisää prosesseja ennen kanteen hylkäämistä. Väliaikainen asetus annetaan, kun yksi tai useampi kanteen aiheista on käsitelty, kun taas lopullinen asetus annetaan, kun kaikki kanteen kysymykset on käsitelty.
Vertailutaulukko määräyksen ja asetuksen välillä
| Vertailuparametrit | Tilaus | asetus |
| Merkitys | Vuoden 1908 tuomioistuinsääntöjen 2 §:n 14 momentissa kuvattu määräys on tuomarin tuomion muodollinen julistus oikeudenkäynnissä mukana olevien osapuolten välisestä yhteydestä. | Asetus on tuomarin muodollinen julistus päätöksestä, joka selittää asiaan osallistuvien henkilöiden edut. |
| Läpäisty Milloin: | Se voidaan myöntää kanteessa, joka on nostettu vastakanteen, kanteen tai kanteen jättämisestä. | Se annetaan tuomioistuimessa, joka alkaa valituksen tekemisestä. |
| Tuomiotyyppi | Se on aina viimeinen lause. | Se voi olla alustava, lopullinen tai näiden kahden yhdistelmä. |
| Muodollisuus | Määräys on asetusta lukuun ottamatta muodollinen kuvaus tuomioistuimesta tai tuomaripaneelista, eikä sitä voida valittaa. | Päätös on tuomioistuimen virallinen esitys, ja se on esitettävä asianmukaisen menettelyn mukaisesti. |
| Numero puvussa | Puku voi sisältää suuren määrän tilauksia. | Oikeudenkäynnissä on vain yksi asetus. |
Mikä on tilaus?
Määräys on lausuma korkeimman oikeuden (tai paneelin) päätöksestä, eikä se ole asetus (lopullinen tuomio). Toisin sanoen määräys on määräys, jonka tuomari antaa oikeudenkäynnin jollekin osapuolelle ja määrää kantajan suorittamaan (tai olemaan suorittamatta) tiettyjä toimia. Asetuksessa käsitellään aineellisia kysymyksiä, kun taas tuomio koskee enemmän oikeudellisia teknisiä seikkoja.
Kun asetus käsittelee aineellisia kysymyksiä, tuomio keskittyy enemmän oikeudellisiin teknisiin seikkoihin. Vuoden 1908 tuomioistuimen sääntöjen 2 §:n 14 kohdan mukaan määräys on "muodollinen lausunto siviilituomioistuimen tuomiosta, joka ei ole asetus". Päätös voi luoda oikeuden tai ei, joten se on aina lopullinen eikä koskaan alustavasti määrätty.
"Määräys" on virallinen lausunto liittovaltion tuomioistuimen tuomiosta; se ei ole määräys. Tämän seurauksena tuomioistuimen päätös, joka ei ole asetus, on määräys. Pääsääntönä on, että tuomioistuimen määräys perustuu objektiivisiin seikkoihin, ja sellaisena tuomioistuimen määräyksessä tulee sisältää keskustelu käsiteltävänä olevasta ongelmasta sekä perustelut, joita tuomioistuin on käyttänyt määräyksen antamisessa.
Mikä on asetus?
Vuoden 1908 tuomioistuimen sääntöjen 2 §:n 2 momentissa säädetään asetuksesta. Asetus määritellään "julkiseksi lausumaksi tuomiosta, joka sen lausuvan tuomioistuimen osalta vahvistaa ratkaisevasti osapuolten oikeudet kaikkiin tai joihinkin kantelun kyseessä oleviin seikkoihin ja voi olla joko väliaikainen tai lopullinen."
Tuomion tulosta (tai viimeistä kohtaa) kutsutaan päätökseksi. Alustavaan asetukseen voidaan ryhtyä jatkokäsittelyyn ennen oikeudenkäynnin päättymistä, mutta lopullinen päätös, joka perustuu alkuperäiseen asetukseen, annetaan, kun kaikki oikeudenkäynnin kysymykset on käsitelty.
Asetuksen toteaminen edellyttää arviointia – toisin sanoen, kaikki tai jopa osa asiasta on ratkaistava ja vastaajien oikeuksien ratkaisun on oltava ratkaiseva (conclusive determination). Toisin sanoen, kun tuomari on antanut tuomionsa, tuomioistuimella ei ole mahdollisuutta kumota sitä.
Oikeuslaitoksen määräys, joka määrittelee kanteen kaikkien osapuolten oikeudet oikeudenmukaisten periaatteiden mukaisesti Yhdysvaltain laillisessa käytössä 1800- ja 1900-luvuilla.
Siitä lähtien, kun siviiliprosessilaki yhdisti lain ja oikeudenmukaisuuden liittovaltion tuomareissa vuonna 1938, sana tuomio (jolla on vastine yhteisoikeuteen) on suurelta osin korvannut asetuksen. Se on nyt totta myös useimmissa osavaltion tuomioistuimissa.
Tärkeimmät erot määräyksen ja asetuksen välillä
Johtopäätös
Samankaltaisuuksistaan huolimatta päätös ja asetus eroavat suuresti: ensimmäinen on päätös – yleensä perustuslaillisin perustein –, kun taas toinen on lopullinen tuomio, joka määrittää osapuolten oikeudet.
Siviilioikeudenkäynnissä tuomari antaa määräyksen tai asetuksen osapuolten välisen riidan keskellä. Vuoden 1908 siviiliprosessilain 2 §:n 2 momentissa käsitelty asetus on oikeudellinen ja virallinen julistus tuomioistuimen (tai tuomarin) päätöksestä, joka määrittää kantajan ja vastaajan oikeudet riidan kaikissa tai joissakin osissa.
