Viestintä on tiedon, tiedon tai viestin välittämistä yhdeltä henkilöltä, henkilöryhmältä tai paikalta toiselle. Viestinnän kannalta on välttämätöntä, että mukana on vähintään kaksi osapuolta, lähettäjä ja vastaanottaja. On olemassa erilaisia muotoja, joiden kautta viestintä voi tapahtua. Suullinen ja kasvokkain kommunikointi ovat tärkeimpiä.
Suullinen viestintä vs. kasvokkain viestintä
Erona suullisen ja kasvokkain kommunikoinnin välillä on se, että edellinen vaatii vain kuuntelu- ja puhumistaitoja. Toisaalta kasvokkain kommunikointi vaatii näkemistä tai katselukykyä sekä kuuntelu- ja puhetaitoja. Muiden erojen lisäksi näillä kahdella viestintätyypillä on myös joitain yhtäläisyyksiä.
Suullinen viestintä on viestintätyyppi, jossa molemmat osapuolet - lähettäjä ja vastaanottaja - lähettävät tai vaihtavat viestin äänellään. Se on ilmaisutyyli, jossa käytetään puhuttuja sanoja. Se sisältää puheita, radio-, puhelin-, video- ja kasvotusten keskusteluja.
Kasvotusten viestintä on viestintätyyppi, jossa kaksi osapuolta, lähettäjä ja vastaanottaja, lähettävät tai vaihtavat viestin äänellään, ilmeillään ja eleillään. Se on osa suullista viestintää. Kasvokkain tapahtuvan viestinnän uskotaan auttavan paremmin suhteiden ja yhteyksien luomisessa.
Suullisen viestinnän ja kasvokkain tapahtuvan viestinnän vertailutaulukko
| Vertailuparametrit | Suullinen viestintä | Kasvotusten viestintä |
| Elimet | Viestintä tapahtuu äänellä. Joille vain korvat ja suu ovat elintärkeitä ruumiinosia. | Viestintä tapahtuu äänellä ja eleillä. Joille korvat, suu, silmät ja kädet ovat välttämättömiä ruumiinosia. |
| Taidot | Suullinen viestintä vaatii kuulo-, kuuntelu- ja puhetaitoja. | Face to Face -kommunikaatio sisältää kuulemisen, kuuntelun, puhumisen, näkemisen ja näyttelemisen taidot. On joitain poikkeuksia. |
| Laitteet | Suullinen viestintä edellyttää, että osapuolet ovat toistensa edessä tai yhteydessä puhelimen, radion tai Internetin kautta. | Kasvotusten kommunikointi edellyttää, että osapuolet ovat toistensa edessä fyysisesti tai virtuaalisesti. |
| Havainto | Havaintoja voidaan tehdä kaiuttimen äänen, äänenvoimakkuuden, äänenkorkeuden ja selkeyden perusteella. | Havaintoja voidaan tehdä äänenvoimakkuudesta, äänenkorkeudesta, selkeydestä, ilmeistä ja puhujan fyysisistä liikkeistä. |
| Vammaisuus | Suullista viestintää käyttävät näkövammaiset. | Kasvotusten kommunikointi on hyödyllistä ihmisille, joilla on puhe- tai kuulovamma. |
Mitä on suullinen viestintä?
Suullinen viestintä, joka tunnetaan myös nimellä verbaalinen viestintä, on viestintätyyppi, jossa tiedon välitys tapahtuu äänellä. On tarpeen suorittaa erilaisia kommunikaatioita, kuten puhelinkeskusteluja, puheita, radioita, kasvokkain tapahtuvaa viestintää ja viestintää Internetin avulla.
Suullinen viestintä vaatii kykyä puhua ja kykyä kuulla, minkä vuoksi vain korvat ja suu sekä molemmat elimet ovat mukana tässä kommunikaatiotilassa. Se vaatii kuulokykyä - vastaanottaa (kuulla) välitetyn viestin, kuuntelutaitoja ymmärtää (kiinnittää) siirrettävän tiedon ja puhumistaitoja antaakseen erityisiä ohjeita.
Tämä viestintätila edellyttää, että molemmilla osapuolilla on puhelin, radio, kaiutin tai kasvokkain tapahtuva vuorovaikutus fyysisesti tai virtuaalisesti. Suullisen viestinnän tapauksessa voidaan tehdä erilaisia havaintoja seuraavista tekijöistä:
1. Sävy- itseluottamusta, voimaa, syvyyttä
2. Äänenvoimakkuus- korkea, keskitaso tai matala
3. Piki– korkea, matala tai keskitaso ja kaiuttimen selkeys.
On ihmisiä, jotka eivät voi nähdä tai kirjoittaa, joille kasvokkain tapahtuva tai kirjallinen kommunikointi on epätodennäköistä. Tällaiset ihmiset valitsevat suullisen viestinnän ensisijaiseksi kommunikaatiotavaksi.
Mitä on kasvokkain viestintä?
Face to Face -kommunikaatio on eräänlainen viestintä, jossa tiedon välitys tapahtuu äänellä, ilmeillä ja fyysisillä liikkeillä. Se on osa suullista tai suullista viestintää. Kasvotusten kommunikointi vaatii kykyä puhua, kuulla, nähdä, toimia ja joissakin tapauksissa liikkua. Tästä syystä useat elimet ovat mukana tässä viestintätilassa, kuten korvat, suu, silmät, kasvot, kädet ja jalat. Kuulo-, kuuntelutaitojen ja puhetaitojen ohella se vaatii katselu- ja toimintakykyä- eleiden tekemiseen.
Tämä viestintätila edellyttää, että molemmat osapuolet ovat kasvokkain fyysisesti tai virtuaalisesti, eli Internetin kautta, videopuheluissa. Face to Face -viestinnässä havaintoja voidaan tehdä puhujan sävystä, äänenvoimakkuudesta, äänenkorkeudesta ja selkeydestä sekä hänen ilmeensä - iloinen, surullinen, hermostunut, stressaantunut, vihainen tai jännittynyt. Lisäksi fyysiset liikkeet, kuten käsien ja jalkojen liikkeet, leikkiminen sormilla ja hiuksilla tai jalkojen koputtaminen.
Jotkut ihmiset eivät voi puhua tai kuulla, joille suullinen kommunikointi ei ole mahdollista. Tällaiset ihmiset valitsevat kasvokkain kommunikoinnin käyttämällä viittomakieltä ensisijaisena kommunikointitapanaan.
Tärkeimmät erot suullisen viestinnän ja kasvokkain tapahtuvan viestinnän välillä
Johtopäätös
Kasvotusten viestintä on osa suullista tai suullista viestintää, joten näiden kahden välillä on monia yhtäläisyyksiä. Sanotaan, että kasvokkain tapahtuva kommunikointi on tehokkaampaa johtopäätösten tekemisessä tai suhteen rakentamisessa. Molemmat viestintätyypit voivat olla vaikuttavia oikeilla sanoilla, aiheen tuntemuksella ja selkeällä visiolla siitä, mitä on välitettävä tai välitettävä.
On aina oltava varovainen kommunikoidessaan toisen henkilön tai henkilöryhmän kanssa. Koska "Kerran sanottuja sanoja voidaan katua, ei muistaa; anteeksi, mutta ei unohdettu."
