Polaarisia sidoksia on kolmenlaisia ja kovalenttisia sidoksia on kahta tyyppiä. Kolme tyyppiä ovat polaarinen, ei-polaarinen ja ioninen. Nämä luokitellaan kemiallisten sidosten välisen voiman perusteella, joka mahdollistaa kahden tietyn alkuaineen vetovoiman toisiinsa. Alkuaineen muodostamien kovalenttisten sidosten lukumäärä määräytyy elementtien suojakuoressa olevien elektronien tyhjien tilojen lukumäärän mukaan.
Ei-polaariset vs polaariset kovalenttiset sidokset
Ero ei-polaaristen ja polaaristen kovalenttisten sidosten välillä on, että ei-polaariset kovalenttiset sidokset ovat sidoksia elementtien välillä, joilla on sama elektronegatiivisuus, kun taas polaariset kovalenttiset sidokset ovat sidoksia elementtien välillä, joilla on eri elektronegatiivisuus.
Ei-polaariset kovalenttiset sidokset ja polaariset kovalenttiset sidokset kuuluvat kovalenttisten sidosten luokitukseen. Niitä esiintyy ei-metallisissa ja kahdessa eri tyyppisessä elementissä. Tämä luokittelu kertoo myös elektronien jakautumisen ja jakautumisen kahdessa eri elementissä sekä siitä johtuvan elektronegatiivisuuden niiden välillä.
Sidosten muodostuminen tapahtuu, kun elementit yhdistyvät ja osa elektroneista siirtyy yhdestä elementistä toiseen. Tämä siirto voi johtaa joko elektronien tasaiseen jakautumiseen tai elektronien epätasaiseen jakautumiseen. Näiden elementtien välille muodostuva sidostyyppi määräytyy niiden välisen elektronegatiivisuuden eron perusteella.
Ei-polaaristen ja polaaristen kovalenttisten sidosten vertailutaulukko
| Vertailuparametrit | Ei-polaariset kovalenttiset sidokset | Polaariset kovalenttiset sidokset |
| Määritelmä | Ei-polaariset kovalenttiset sidokset ovat sidoksia elementtien välillä, joilla on sama elektronegatiivisuus. | Polaariset kovalenttiset sidokset ovat sidoksia elementtien välillä, joilla on erilainen elektronegatiivisuus. |
| Elektronipilvi | Näiden molekyylien elektronipilvet eivät vääristy. | Näiden molekyylien elektronipilvi on vääristynyt. |
| Latauksen muodostuminen | Näissä elementeissä ei kerry varausta. | Näiden elementtien napoihin muodostuu varaus. |
| Dipolisidos | Ei-polaarisilla kovalenttisilla sidoksilla ei ole dipolimomenttia. | Polaarisilla kovalenttisilla sidoksilla on dipolimomentti. |
| Molekyylien välinen voima | Molekyylien välillä on heikkoja Van der Waalin vetovoimaa. | Molekyylien välillä on enemmän vetovoimaa kuin Van der Waalin voimat. |
| Sulamis- ja kiehumispisteet | Näillä yhdisteillä on alhaisemmat sulamis- ja kiehumispisteet kuin polaarisilla kovalenttisilla sidosmolekyylillä. | Näillä yhdisteillä on korkeammat sulamis- ja kiehumispisteet. |
| Sähkön johtaminen | Nämä yhdisteet eivät johda sähköä. | Nämä yhdisteet johtavat sähköä vesiliuoksessa. |
Mikä on ei-polaarinen kovalenttinen sidos?
Kun elektronit jakautuvat tasan kahden atomin välillä, muodostuu kemiallinen sidos, jota kutsutaan ei-polaariseksi kovalenttiseksi sidokseksi. Tästä syystä näiden molekyylien kunkin atomin jaetut elektronit ovat samat. Myös näiden atomien välinen elektronegatiivisuus on lähes mitätön.
Toisin sanoen molemmilla atomeilla on samanlainen elektronegatiivisuus, eikä niiden välillä ole varauseroa. Tämäntyyppinen sidos voi muodostua myös, kun polaarisen sidoksen jakavat atomit järjestäytyvät siten, että niiden väliset sähkövaraukset kumoavat toisensa. Tämän tyyppisiä sidoksia esiintyy eri atomien tai identtisten atomien välillä, jotka eivät ole metalleja.
Mikä on polaarinen kovalenttinen sidos?
Sidosta, joka muodostuu kahden atomin välille, joiden elektronit eivät ole jakautuneet tasaisesti, kutsutaan polaarisiksi kovalenttisiksi sidoksiksi. Polaaristen kovalenttisten sidosten voidaan sanoa olevan jakoviiva ionisidoksen ja puhtaan kovalenttisen sidoksen muodostumisen välillä. Tästä johtuen näissä molekyyleissä on aina sähköinen dipolimomentti, jossa molemmat päät ovat suhteellisen negatiivisia tai positiivisia.
Ne muodostuvat yleensä kahden ei-metallisen atomin välille, joilla on erilainen elektronegatiivisuus. Yhdisteet, joilla on tämä sidos, voivat esiintyä kiinteinä aineina, koska vuorovaikutusvoima on suurempi. Myös näiden yhdisteiden sulamis- ja kiehumispisteet ovat erittäin korkeat. Ne voivat johtaa sähköä, jos ne liuotetaan vesiliuokseen. Nämä yhdisteet liukenevat helposti polaarisiin liuottimiin, kuten veteen.
Tärkeimmät erot ei-polaaristen ja polaaristen kovalenttisten sidosten välillä
Johtopäätös
Sekä ei-polaariset kovalenttiset sidokset että polaariset kovalenttiset sidokset ovat kovalenttisen sidoksen tyyppi. Suurin ero on niiden muodostumiseen tarvittavat atomit. Kun elektronit jaetaan tasan kahden atomin välillä, muodostuu ei-polaarinen kovalenttinen sidos, kun taas kun elektronit eivät ole jakautuneet tasaisesti kahden atomin välillä, muodostuu polaarinen kovalenttinen sidos. Ei-polaarisilla kovalenttisilla sidoksilla on heikko Van der Waalin vetovoima niiden välillä.
Polaarisilla kovalenttisilla sidoksilla on vahvempia voimia kuin Van der Waalin voimilla, kuten vetysidoksella ja muilla niiden välillä. Polaarisilla kovalenttisilla sidosyhdisteillä on myös korkeammat sulamis- ja kiehumispisteet kuin ei-polaarisilla kovalenttisilla sidosyhdisteillä, koska molekyylien atomien välinen vetovoima on suurempi. Ei-polaarisia kovalenttisia sidoksia esiintyy eri atomien välillä ja jopa identtisissä atomeissa, jotka ovat ei-metalleja.
Polaariset kovalenttiset sidokset muodostuvat yleensä kahden ei-metallin atomin välille, joilla on erilainen elektronegatiivisuus. Polaariset kovalenttiset sidosyhdisteet voivat myös johtaa sähköä vesiliuoksessa sen atomien suuren liikkuvuuden vuoksi, kun taas ei-polaariset kovalenttiset sidosyhdisteet eivät voi johtaa sähköä missään tilassa.
