Ystävällisyys ja myötätunto luokitellaan tunteiksi, jotka tunnustetaan ihmisen perusarvoksi. Se muokkaa ihmisten välistä suhdetta ja muokkaa yhteisöä. Näiden kahden tekijän uskotaan tuovan rauhaa ja onnea maailmaan. Ystävällisyys ja myötätunto eivät rajoitu vain muiden auttamiseen, vaan se on myös toimimista itseään kohtaan. Mutta nämä kaksi sekoitetaan usein, koska ne vaativat samanlaisia ominaisuuksia.
Ystävällisyys vs myötätunto
Ero ystävällisyyden ja myötätunnon välillä on se, että ystävällisyys on toimintaa ja myötätunto on tunne toista elävää olentoa kohtaan. Ystävällinen teko voidaan tehdä jopa tuntematta henkilöä kohtaan ollenkaan, mutta myötätunnolla tunnetaan ja suhtaudutaan toiseen ja sitten työstetään sitä.
Ystävällisyys on teko, jossa yritetään auttaa jotakuta, joka on epätoivoinen tai tarvitsee apua. Ystävällisissä teoissa ei tarvitse tuntea sitä henkilöä kohtaan. Sen voi tehdä jopa tuntematta mitään.
Myötätunto on kykyä tuntea jotakuta kohtaan ja kokea samat asiat, joita toinen henkilö käy läpi, ja työskennellä sen eteen auttaakseen häntä.
Vertailutaulukko Erot ystävällisyyden ja myötätunnon välillä
| Vertailuparametri | Ystävällisyys | Myötätunto |
| Määritellä | Toiminta yrittää auttaa muita apua tarvitsevia. | Kyky tuntea jotakuta kohtaan tai kokea saman tunteaksesi sen. |
| Tunne | Ei liity paljoa tunnetta | Sisältää syvän tunteen muiden kurjuudessa |
| Toiminta | Saattaa olla pahoillani, mutta ei toimita sen mukaan | Tunne samoja tunteita kuin toinen henkilö |
| raamattu | Mainittu erillisessä luvussa Raamatussa | Ei erillistä viittausta |
| Osallistuminen | Ei ehkä tunnu, mutta tuntuu silti | Tunteiden ja tunteiden mukaan ottaminen ja sitten toimiminen sen mukaan. |
| Esimerkki | Kukkien lähettäminen sairaalle. | Välittävä sairaanhoitaja hoitamassa sairasta henkilöä. |
Mitä on ystävällisyys?
Ystävällisyys on toimintaa, jonka muut näkevät sosiaalisena signaalina. Se sisältää toimia, kuten huolenpitoa, kiintymystä, lämpöä, leikkisyyttä, anteliaisuutta, huomioimista ja huolenpitoa muita kohtaan. Ystävällinen teko palvelee avoimuutta ja nöyryyttä. Ystävällisyys kannustaa meitä korostamaan ihmisiä, auttamaan hädässä olevaa ja myös tukemaan vaikeissa tilanteissa.
Ystävällisyys on yksi tärkeimmistä Raamatun aiheista. Sitä lainataan "avuliaisuutta hädässä olevaa kohtaan, ei vastineeksi mistään, eikä auttajan itsensä hyväksi, vaan autetun henkilön hyödyksi". Sitä pidetään yhtenä ritarin hyveistä.
Ystävällinen teko voidaan todistaa sekä pienillä että suurilla eleillä. Se voidaan kokea kaikessa – sydämellisellä rohkaisun sanalla, harkitsevalla kiintymyseleellä, anteliaisuuden teolla ja monella muulla. Ystävälliseen tekoon liittyy usein askareita, jotka on tehtävä, koska on houkuttelevampia tai helpompia valintoja, kuten vihaa ja apatiaa, mutta ihmisen on pysyttävä vahvana ytimelleen ja olla ystävällinen muille.
Yleinen väärinkäsitys, joka ihmisillä on usein ystävällisyyden teorian suhteen, on se, että he uskovat, että voi olla vain ystävällinen toisia kohtaan, mutta näin ei ole, ennen kuin ketään kohdellaan, pitäisi kohdella itseään yhtä huolellisesti ja anteliaasti.
Mitä myötätunto on?
Myötätunto on sisäinen kokemus. Myötätunto tarkoittaa "kärsimystä yhdessä". Siihen kuuluu antaa muiden kärsimysten vaikuttaa itseensä ja kokea se motivoidakseen ja auttaakseen muita. Myötätunto voidaan määritellä useilla tekijöillä, kuten sympatialla, empatialla, huolella, kärsivällisyydellä, viisaudella, ystävällisyydellä ja asian ratkaisemiseksi.
Myötätunnon prosessi sisältää suhteen toiseen ihmiseen millä tahansa perusteella, koska on mahdollista tuntea myötätuntoa tai empatiaa jotakuta kohtaan vain, jos olemme jollakin tavalla suhteessa kyseiseen henkilöön tai hänen kokemuksiinsa. Myötätunnolla on kyky tuntea f ystävällisyyttä ja anteeksianto ihmiseen auttaa usein estämään tilanteen.
Dalai Lama sanoi, että "myötätunto on välttämättömyys, ei ylellisyys" ja "kysymys ihmisen selviytymisestä". Myötätunto on kehittynyt toiminto sisäisen järjestelmän verkoston harmoniassa, johon kuuluvat - tyytyväisyys ja rauha -järjestelmä, tavoite-ja-ajattelujärjestelmä ja uhka- ja turvallisuusjärjestelmä.
Suurin ero ystävällisyyden ja myötätunnon välillä
- Ystävällisyys on toimintaa, jossa yritetään auttaa muita, jotka ovat tarpeessa tai ovat epätoivoissa, kun taas myötätunto on kykyä tuntea jotakuta kohtaan tai kokea saman verran kärsimystä, jota toinen henkilö käy läpi, ja toimia sen mukaan.
- Ystävällisyyteen ei välttämättä liity paljon tunnetta. Se voi sisältää tai ei voi sisältää tunnetta, kun taas myötätuntoon liittyy erittäin voimakkaita tunteita, jotka vaikuttavat siihen.
- Ystävällisyydessä henkilö voi sääliä epätoivoista, mutta ei ehkä toimi sen mukaan. Myötätunnon tapauksessa henkilö kuitenkin kokee saman tunteen kuin epätoivoinen.
- Viittaus ystävällisyyteen mainitaan erillisessä luvussa Raamatussa, kun taas myötätuntoa varten ei ole mainittu erillistä lukua.
- Ystävällisyydessä tunteet eivät välttämättä osallistu lainkaan tai se voi olla hyvin vähäistä, jos se on pääasiassa n toimintaa, kun taas myötätunnolla se on täysin päinvastoin, koska tunne liittyy valtavasti, joka sitten pannaan täytäntöön.
Johtopäätös
Ystävällisyys ja myötätunto ovat kaksi inhimillistä perusarvoa, jotka opetetaan jokaiselle ihmiselle elämän alkuvaiheessa. Nämä kaksi tekijää ovat täysin vastakkaisia. Myötätunnon tapauksessa ystävällisyydellä on erittäin tärkeä rooli ja päinvastoin, joten ihmiset näyttävät sekoittavan nämä kaksi usein. Nämä kaksi inhimillistä arvoa voidaan erottaa määritelmän, tunteen, toiminnan ja osallistumisen perusteella.
Ystävällisyys on toimintaa, jossa yritetään auttaa muita, jotka ovat hädässä tai epätoivossa. Se voi sisältää tai ei ehkä sisällä minkäänlaista tunnetta, se on pääasiassa teko, joka on tehty muutoksen aikaansaamiseksi. Myötätunto on kykyä tuntea jotakuta kohtaan tai kokea saman verran kärsimystä, jota toinen henkilö käy läpi, ja toimia sen mukaisesti. Myötätunto riippuu suurelta osin tunteesta ja sitten toimimisesta muutoksen aikaansaamiseksi.
