Oikeuslaitos on yksi tärkeimmistä maan demokratian vartijoista. Oikeuslaitos koostuu käytännesäännöistä, jotka ovat vastuussa lain ja järjestyksen ylläpitämisestä valtion puolesta. Se on yksi tehokkaista välineistä kaikkien kansalaisten vapauden ja oikeuksien suojelemisessa.
Oikeuslaitos on myös vastuussa oikeudenmukaisen ja puolueettoman oikeuden tarjoamisesta kaikille valtion puolesta. Valtion jatkuvasti muuttuva yhteiskunnallinen, taloudellinen jne. dynamiikka tuo oikeuslaitokselle moraalisen tarpeen mukautua muuttuviin haasteisiin.
Monia konsepteja kehitettiin parantamaan tuomarin tuomitsevia toimia oikean tuomion antamiseksi. Kaksi pääkäsitettä ovat oikeudellinen aktivismi ja oikeudellinen pidättyvyys. Itse asiassa oikeudellinen pidättyvyys ja oikeudellinen aktivismi ovat saman kolikon kaksi puolta.
Molemmat ovat toistensa vastakohtia ideoiden ja filosofian suhteen. Yllä olevilla kahdella käsitteellä on erilaisia teorioita ja oppeja, joille se rakennettiin. Oikeudellinen aktivismi viittaa filosofiaan, jossa oikeuslaitos vaatii teoreettisia lakeja pidemmälle pohtimaan päätöksensä laajempaa vaikutusta yhteisöön. Se motivoi oikeuslaitosta tekemään päätöksiä yhteiskunnan ja sen hyvinvoinnin tarpeiden perusteella.
Oikeudellinen rajoitus viittaa päätöksiin, jotka tuomioistuin tekee puhtaasti olemassa olevien lakien ja oppien perusteella. Tämä konsepti korostaa, että oikeuslaitoksen ei pitäisi puuttua poliittisiin päätöksiin, ellei ja ennen kuin lainsäätäjää vastaan on tehty selvä rikkomus.
Oikeudellinen aktivismi vs oikeudellinen rajoitus
Oikeusaktivismin ja pidättyväisyyden erona on se, että oikeusaktivismi käsittelee yhteiskunnan nykyisten tarpeiden pohjalta oikeudellisten päätösten tekemistä. Oikeudellinen rajoitus taas koskee päätösten tekemistä perustuslaillisen kehyksen antamia valtuuksia käyttäen.
Oikeudellinen pidättyväisyys yrittää pidättäytyä puuttumasta poliittisiin päätöksiin, mutta oikeusaktivismi ei epäröi puuttua poliittisiin päätöksiin.
Vertailutaulukko oikeudellisen aktivismin ja oikeudellisen pidättymisen välillä
| Vertailuparametrit | Oikeudellinen aktivismi | Oikeudellinen pidätys |
| Määritelmä | Sisältää oikeuslaitoksen päätöksen pitäen samalla sosiaaliset vaikutukset mielessä. | Viittaa tuomarin tekemään oikeudelliseen päätökseen, joka perustuu puhtaasti perustuslain puitteisiin. |
| Toiminto | Nouseva sosiaalinen dynamiikka otetaan huomioon päätöstä tehtäessä. | Päätökset perustuvat puhtaasti lakisääteisiin ja perustuslaillisiin valtuuksiin. |
| Riippuvainen | Oikeuslaitoksen henkilökohtainen ja sosiaalinen tulkinta. | Puhtaasti perustuslain ja määrättyjen sääntöjen perusteella. |
| Etu | Varmistetaan, että päätös kattaa dynaamisesti muuttuvan yhteiskunnan eri näkökohtien tarpeen. | Varmista, että tehdyt päätökset noudattavat perustuslain tiukasti määrättyjä pöytäkirjoja. |
| Haittoja | Liiallinen oikeudellinen aktivismi saattaa muuttaa oikeuslaitoksen lainsäädäntöelimeksi. | Liiallinen oikeudellinen pidättyvyys saattaa jättää huomioimatta yhteiskunnassa kehittyvän dynamiikan. |
Mitä on oikeudellinen aktivismi?
Judicial Activism viittaa filosofiaan tehdä oikeudellisia päätöksiä, jotka perustuvat perinteisten lakien lisäksi myös yhteiskunnan muuttuvaan dynamiikkaan. Tämän termin loi Arthur Schlesinger vuonna 1947. Black’s Law Dictionary määrittelee oikeudellisen aktivismin filosofiaksi, joka rohkaisee tuomareita tai oikeuslaitosta tekemään päätöksiä, jotka ovat suotuisia uusille sosiaalisille ja edistyksellisille politiikoille, vaikka ne siirtyvät pois perinteisestä kehyksestä.
Oikeudellinen aktivismi tasoitti tietä lakien tulkinnalle laajemman yhteiskunnallisen kontekstin pohjalta. Oikeuslaitoksen aktivismissa oikeudellisissa päätöksissä olisi sekä poliittinen että henkilökohtainen heijastus oikeuslaitoksesta.
Oikeuslaitos ryhtyy tekemään yleisölle suotuisia päätöksiä, jos toimeenpaneva elin tai hallitus ei tee niin. Juuri tämä oikeuslaitoksen aktivismin puoli on saanut sekä arvostusta että kritiikkiä. Skeptikot katsovat, että oikeusaktivismi sekaantuu poliittisiin päätöksiin, jotka tulisi pitää erillään oikeuslaitoksesta. Heidän argumenttinsa on se, että poliittisilla päätöksillä on ilmoitetun motiivin lisäksi laajempi motiivi, jota ei jostain ulkoisista tai sisäisistä syistä voida helposti ymmärtää tai selittää.
Näin ollen ei pitäisi olla muiden tahojen ohjeita, ellei kansalaisen perusoikeutta kielletä. Mutta oikeudellisen aktivismin kannattajia on niin paljon. Kannattajat kokevat, että juuri oikeudellinen aktivismi motivoi oikeuslaitosta menemään tuomiossaan teoreettisia lakeja pidemmälle.
Jotkut päätökset tehdään olemassa olevien lakien perusteella ottamatta huomioon nykyisen dynaamisen skenaarion tarpeita. Juuri oikeusaktivismi antaa tuomarille valtuudet vastustaa lainsäätäjän päätöksiä, jos tilanne niin vaatii.
Mitä on oikeudellinen pidätys?
Oikeudellinen pidättyvyys on toinen oikeusalan käsite, joka on oikeudellisen aktivismin vastainen. Se viittaa päätökseen tai päätöksiin, jotka tuomari tai oikeuslaitos tekee yksinomaan olemassa olevien lakien perusteella. Se ei koskaan puutu poliittiseen päätökseen, ellei hallintoelin ole tehnyt selkeää rikkomusta.
Oikeudellisessa hillitsemisessä oikeuslaitos kunnioittaa syvästi lainsäädäntötyön vakautta. Oikeusfilosofian perusteiden mukaan rajoitustuomari uskoo, että oikeuslaitos on edelleen vähiten vaikutusvaltainen kolmen hallituksen joukossa. Tuomari uskoo myös, että demokratialla ei ole vain instrumentaalista arvoa, vaan myös sisäistä arvoa.
Oikeudellisen hillinnän kannattajat toteavat, että oikeuslaitoksen ei pidä puuttua poliittisiin päätöksiin, koska sillä ei ole politiikkaa luovaa toimivaltaa. Tuomioistuin voi vain ohjata tai ohjata viranomaisia suorittamaan lakiin perustuvaa toimintaa.
Tärkeimmät erot oikeudellisen aktivismin ja oikeudellisen pidättymisen välillä
- Oikeusaktivismi käsittelee yhteiskunnan tarpeiden perusteella tehtyä päätöstä, kun taas oikeudellinen pidättyvyys perustuu pelkästään perustuslain määräämiin sääntöihin ja määräyksiin perustuviin päätöksiin.
- Oikeusaktivismi ottaa huomioon yhteiskunnan muuttuvat näkökohdat, kun taas oikeudellisen pidättymisen ei tarvitse ottaa huomioon laajempaa.
- Oikeudellinen pidättyvyys ei koskaan puutu lainsäätäjän päätökseen, ellei ilmene selkeää perustuslain määräystä rikkomista. Mutta tämä ei päde oikeuslaitoksen aktivismiin.
- Oikeudellinen aktivismi asettaa etusijalle sosiaaliturvan, kun taas oikeudellinen hillitseminen keskittyy perustuslain säätämiin lakeihin.
- Oikeusaktivismi motivoi oikeuslaitoksen henkilökohtaista mieltä ja luovuutta päätöksenteossa, kun taas oikeudellinen pidättyvyys ei.
Johtopäätös
Kritiikkiä on edelleen sekä oikeudellisen aktivismin että oikeuden pidättymisen suhteen. Vaikka oikeusaktivismi ja pidättyvyys ovat saman kolikon kaksi puolta, nykyinen yhteiskunta saattaa vaatia molempien yhdistämistä oikeuslaitoksen päätöksissä. Sitä, missä määrin käsitteitä on sovellettava, ei voida määrittää etukäteen, koska se vaihtelee jokaisen skenaarion mukaan.
