Syyllisyys ja katuminen ovat kaksi tunnetta, joita koemme paljon ihmisten tavoin, nämä ovat molemmat ihmisen elämän muutoksen vaiheita ja liittyvät hyvin läheisesti ihmisen mielentilan paranemiseen. Niitä ei kuitenkaan pidä sekoittaa synonyymeinä, ne ovat kaksi täysin erilaista tunnetta ja niitä on käsiteltävä täysin eri tavoilla.
Syyllisyys vs katuminen
Syyllisyyden ja katumuksen ero on siinä, että se johtuu kahdesta erilaisesta olemisen tilasta, syyllisyys johtuu jonkinlaisesta toiminnasta, joka oli tilanteeseen sopimaton tai moraalisesti kyseenalainen, toisaalta katuminen johtuu tietystä toimimattomuudesta tai erilaisesta toiminnasta tilanteessa, jossa henkilöllä oli valtaa.
Syyllisyys saa alkunsa ihmisestä omastatunnosta, henkilöllä on tietty moraalinen kompassi. Klassisessa mielessä sana on peräisin vanhasta englannin sanasta gylt, joka yleensä viittaa rikokseen tai syntiin tai jopa moraaliseen epäilykseen. Syyllisyys liittyy hyvin läheisesti suruun, se on luonnollinen tunne, jota on käytetty paljon klassisessa kirjallisuudessa.
Katuminen on katumuksen tila, joka johtuu jonkinlaisesta toimimattomuudesta tai toiminnasta, joka oli tarpeeton tietyssä tilanteessa. Klassisessa etymologiassa sana on peräisin ranskan sanasta regreter, joka viittaa kaipaamaan jotain tai jotakuta, ja kun se otettiin käyttöön englanninkielisenä sanana, sen merkitys muuttui "ahdistuksen tunteeksi mielen tekemisestä tai tekemättä jättämisestä".
Syyllisyyden ja katumuksen vertailutaulukko
| Vertailuparametri | Syyllisyys | Pahoittelut |
| Määritelmä | Rikoksen tai lainvastaisen rikoksen tekeminen | Katumus olla toimimatta tai toiminut tietyllä tavalla |
| Historia | Sen käyttö aloitettiin ensimmäisen kerran 14th vuosisadan Englannissa | Sen käyttö alkoi ensimmäisen kerran myöhään 14th vuosisadan Ranskassa |
| Kirjalliset käyttötarkoitukset | Syyllisyyden tunnetta on käytetty tunnetuissa teoksissa, kuten Albert Camusin "The Fall". | Katumuksen tunnetta on käytetty sellaisissa teoksissa kuin John Wilmotin "The imperfect Enjoyment". |
| Emotionaalinen vaikutus | Se on yksi surun seitsemästä vaiheesta | Se ei ole osa surun seitsemää vaihetta |
| Etymologia | Se tulee vanhasta englanninkielisestä sanasta | Se tulee ranskankielisestä sanasta |
Mitä on syyllisyys?
Syyllisyys on määritelmän mukaan tunne, joka syntyy, kun henkilö uskoo, että hän on ollut uskoton käyttäytymisnormeilleen. Syyllisyys on mielentila, jossa ihminen kokee sisäisen konfliktin tehdessään jotain, mitä hänen mielestään ei olisi pitänyt tehdä. Sigmund Freud kuvaili tätä egon ja superegon välisen taistelun tuloksena.
Se on yleinen reaktio tehdä jotain pahaa. Se on vaistomainen reaktio huonoon toimintaan. Alice Miller väittää, että useimmat ihmiset kokevat syyllisyyttä siitä, että he eivät täytä vanhempien odotuksia, ja tämä on yleisin syyllisyys. On myös syyllisyyden tosiasia, joka ei perustu sisäisiin ristiriitoihin ja jolla on siten eksistentiaalisen syyllisyyden tuska elämisestä toisten todellisen haitan vuoksi.
Evoluutiopsykologiassa psykologit teorioivat, että syyllisyys auttoi ylläpitämään hyödyllisiä ihmissuhteita. Jos henkilö tuntee syyllisyyttä vahingoittaessaan toista, hän ei todennäköisesti vahingoita muita ja osoittaa todennäköisemmin ystävällisyyttä ympärillään oleville ihmisille. Nämä ihmiset ovat hyviä muodostamaan suhteellisen vakaan ryhmän. He käsittelevät konflikteja melko empaattisella tavalla. Siten syyllisyys antaa meille mahdollisuuden antaa anteeksi.
Mitä on katuminen?
Pahoittelulla tarkoitetaan pohjimmiltaan sellaista tunnetta tai tunnetta, joka on luonteeltaan varsin monimutkainen, ihmisellä on taipumus olla vahva tunne, että on täytynyt tehdä toinen viisaampi päätös seurausten mukaan. Tämän tunteen havainto johtuu tietyn lopputuloksen kaipauksesta tietyssä tilanteessa, jotkut toiminnassa, ja koskien itsehillintää.
"Agentin katuminen" on toisaalta erityinen käsite. Se valaisee, kuinka ihminen voi olla missä tahansa tilanteessa ja katua siihen osallistumistaan, vaikka se oli viatonta tai tahatonta. Pahoittelu on hyvin erilaista kuin katuminen siinä mielessä, että se on raskaampaa vastuun kannalta. Lapsi voi esimerkiksi katua, ettei mennyt ulos leikkimään, kun ulkona vielä paistaa aurinko, mutta miehen katumusta lastensa tappamisesta ei voi verrata kevyesti käytettyyn termiin "pahoitella". Juuri tästä syystä, jos henkilö on suoraan osallisena onnettomuuden aiheuttajassa, hän voi tuntea katumusta. Pahoittelu johtuu siitä, että tietyssä tilanteessa ei saada aikaan tiettyä tulosta.
Tärkeimmät erot syyllisyyden ja katumuksen välillä
Johtopäätös
Maailmassa, jossa ihmisten välillä on jatkuva vuorovaikutus, tekoja ja reaktioita tapahtuu väistämättä, ja nämä teot synnyttävät väistämättä syyllisyyden ja katumuksen tunteita. Pelkästään tietäminen ja kokeminen ei riitä, vaan on ymmärrettävä tekojensa seuraukset ja paino, jotta katumuksen kierre voidaan paeta kokonaan. Pahoittelut ja syyllisyys liittyvät henkilön henkilökohtaiseen elämään, ja niitä on pakko käsitellä. Näiden tunteiden tunteminen on avain psykologisesti terveeseen ja terveeseen elämään.
Syyllisyys on tunne, joka syntyy sosiaalisen kuulumisen tunteesta. Sen juuret ovat juurtuneet syvälle kehitykseemme sosiaalisina olentoina, koska ihminen itsessään on "sosiaalinen eläin". Monet psykologisista kehityksestämme ovat juurtuneet sosiaaliseen vuorovaikutukseen, jota käymme läpi päivittäin, ja syyllisyys on tärkein tunne, joka auttaa meitä sopeutumaan yhteiskuntaan ja elämään täyttä elämää.
Katu on myös erittäin voimakas tunne, joka kehittää luonnettamme ja psyykkeämme ja tekee meistä emotionaalisesti ja henkisesti terveitä yksilöitä. Toivon, että ihminen olisi tehnyt toisenlaisen valinnan aiemmin, koska päätöksen seuraukset ovat katumuksen tunteet ja tämä auttaa meitä kasvamaan ihmisenä ja elämään elämää sellaisena kuin sen on tarkoitus olla.
