Ero vapaakaupan ja reilun kaupan välillä (taulukon kanssa)

Vapaakaupan periaatteet olettavat maailmaa, jossa on vähemmän rajoituksia, jotta maailmanlaajuisten toimitusketjujen optimointi helpottuu. Reilun kaupan periaatteet puolestaan ​​suosivat kiihkeästi puolueettomia kauppakäytäntöjä, jotka auttavat parantamaan kolmannen maailman tuottajien elintasoa.

Vapaa kauppa vs reilu kauppa

Ero vapaan ja reilun kaupan välillä on siinä, että kun ensimmäinen on omistettu kansainvälisen kaupan vallitsevien edellytysten parantamiseen minimoimalla kaupan esteitä ja tulleja, jälkimmäinen on sitoutunut toimittajien voimaannuttamiseksi maailman kehittyvillä alueilla.

Reilun kaupan päätavoitteena on saavuttaa reilun ja oikeudenmukaisen kaupan käytäntö, joka on sitoutunut suojelemaan haavoittuvempaa osaa maailmanlaajuisista tuottajista hyväksikäytöltä. Vapaakaupan ainoana tavoitteena on tuhota kaupankäynnin rajoitukset ja määräykset samanaikaisessa globalisoituneessa maailmanjärjestyksessä.

Vapaakaupan ja reilun kaupan vertailutaulukko

Vertailuparametrit	Vapaakauppa	Reilu kauppa
Määritelmä	Vapaakaupan ideologia koostuu periaatteista, jotka ovat sitoutuneet vähentämään kansojen välisiä kaupan esteitä.	Reilun kaupan ideologia koostuu periaatteista, jotka ovat sitoutuneet oikeudenmukaisten kaupankäyntikäytäntöjen saavuttamiseen.
Keskity	Pääpainopisteinä ovat maat ja niiden kansainvälinen kauppapolitiikka.	Alkutuottajien ja yritysten väliset yksilölliset suhteet ovat pääpainopisteenä.
Tavoite	Päätavoitteena on varmistaa maiden välisten kaupan rajoitusten minimointi.	Päätavoitteena on parantaa syrjäytyneen väestön elintasoa.
Taloudellinen perustelu	Vapaakauppa vähentää yleiskustannuksia ja siten tavaroiden lopullisia kustannuksia.	Reilu kauppa parantaa nettotaloudellista hyötyä, vaikkakin hieman korkeammalla hinnalla.
Poliittiset toimenpiteet	Tullien, kiintiöiden ja tullien alentaminen ovat tärkeitä toimenpiteitä.	Tarvitaan yritysten ja alkutuottajien yhteistyötä.
Muutosten aloittaminen	Hallituksen politiikka käynnistää muutoksen.	Elämiseen tarvittavien palkkojen maksaminen ja yhteisön parantamisohjelmat.
Tärkeimmät edunsaajat	Tuontia ja vientiä harjoittavat yritykset ja yritykset.	Tavalliset ihmiset, erityisesti alkutuottajat, kuten maanviljelijät ja käsityöläiset.
Toimitusketjujen rakenne	Monimutkaiset toimitusketjut, joissa on useita välittäjiä.	Yksinkertainen toimitusketju yhdistää suoraan tuottajan ja kuluttajan.
Ideologiset juuret	Libertaarinen ideologia.	Yhteisöllinen ideologia.

Mikä on vapaakauppa?

Vapaakauppa on taloudellinen periaate, joka on sitoutunut lisäämään vapautta kansainvälisen tuonti- ja vientikaupan alalla. Näiden politiikkojen päätavoitteena on vähentää rajat ylittävän kaupan rajoituksia alentamalla tariffeja, noteerauksia ja tulleja. Vapaakauppaa ohjaavat hallitustenväliset direktiivit, kuten Trans-Pacific Partnership (TPP) ja monet muut vapaakauppasopimukset (FTA).

Maat tukevat usein vapaakauppaa vauhdittamaan talouskasvuaan edistämällä maailmanlaajuisia toimitusketjuja. Vapaakaupan kannattajat mainitsevat usein moninaiset edut, joita nämä politiikat tarjoavat globalisoituneessa maailmassa. Ne auttavat kansainvälisten kauppamarkkinoiden sujuvaa, konfliktitonta toimintaa parantamalla tehokkuutta ja tuottoa.

Vapaakauppapolitiikasta on tullut synonyymi talouskasvulle. Viennin lisääntyminen luo lisää mahdollisuuksia työllisyydelle, liiketoiminnan laajentamiselle, investoinneille ja kehitykselle. Tällaisten poliittisten toimien haittapuoli on se, että ne eivät ole sitoutuneet varallisuuden tasapuoliseen jakautumiseen maassa ja voivat näin ollen hyväksyä riistotoimenpiteet voittojen maksimoimiseksi.

Mitä on reilu kauppa?

Reilun kaupan käytännöt ilmentävät tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden ihanteita. Niiden ainoa tavoite on saavuttaa parempi työ- ja elintaso kolmannen maailman maiden eniten riistetyille ja haavoittuvimmille tuottajaryhmille. He keskittyvät pääasiassa alkutuottajien ja liiketalojen välisiin yksilöllisiin suhteisiin ja pyrkivät tekemään tästä suhteesta oikeudenmukaisen ja inhimillisen.

Kaikkien reilun kaupan politiikan toimenpiteiden keskeisenä tavoitteena on turvata jokaiselle työntekijälle toimeentulotuki. He ovat sitoutuneet parantamaan alkutuottajien, kuten käsityöläisten ja maanviljelijöiden, työoloja. Läpinäkyvät, oikeudenmukaiset ja syrjimättömät käytännöt kuuluvat reilun kaupan liittoutumien piiriin.

Nämä politiikat ovat ratkaisevan tärkeitä torjuttaessa ja eliminoitaessa työlainsäädännön, ympäristönormien ja ihmisoikeuksien loukkauksia. Ne pyrkivät parantamaan syrjäytyneimpien tuottajien selviytymisen edellytyksiä, joita monikansalliset yhtiöt usein käyttävät hyväkseen saavuttaakseen individualistisia voittoa tavoittelevia tavoitteitaan.

Tärkeimmät erot Vapaakaupan ja reilun kaupan välillä

1. Suurin ero vapaan ja reilun kaupan välillä voidaan huomata kunkin termin määritelmissä. Vaikka vapaakauppa ilmaisee sitoutumisen maailmanlaajuisten kaupan rajoitusten vähentämiseen, reilu kauppa on käsite, joka syntyi takaamaan syrjimättömät ja oikeudenmukaiset kauppakäytännöt.
2. Vapaakauppa keskittyy kansallisiin ja kansainvälisiin kaupankäyntiyksiköihin (maihin ympäri maailmaa), kun taas reilut kaupankäynnit keskittyvät yksilöihin, jotka ovat tekemisissä toistensa kanssa jokapäiväisessä elämässä.
3. Vapaakauppa pyrkii saavuttamaan ylivertaisen talouskasvun tavoitteen tehostetun ulkomaankaupan kautta. Reilu kauppa on suunnattu parantamaan syrjäytyneen väestön elämää useissa kolmannen maailman maissa.
4. Tullien, kiintiöiden, vaihtotullien jne. alentaminen ovat eräitä toimia vapaakaupan edistämiseksi. Reilu kauppa saavutetaan yritysten ja alkutuottajien yhteistyöllä sen varmistamiseksi, että jälkimmäisille maksetaan toimeentulopalkka ja he työskentelevät hyväksikäytöstä vapaassa ympäristössä.
5. Tärkeimmät vapaakaupan periaatteen edunsaajat ovat tuonti- ja vientiyritykset ja -yritykset eri maissa. Tavaroiden ja palvelujen alkutuottajat, kuten maanviljelijät ja käsityöläiset, hyötyvät ensisijaisesti reilun kaupan käytännöistä.
6. Vapaakauppapolitiikan taloudellinen peruste on se, että ne auttavat vähentämään yleiskustannuksia, jolloin tavarat ovat kuluttajien saatavilla alhaisemmalla keskimääräisellä hinnalla. Toisaalta reilun kaupan taloudellinen peruste on, että vaikka loppuhinnat ovat hieman korkeammat, nämä käytännöt parantavat nettotaloudellista hyötyä asiakaskunnan kasvaessa – kun yhä useammalla ihmisellä on riittävät käytettävissä olevat tulot.
7. Ensimmäisessä muutos käynnistyy hallituksen politiikan muutoksilla, kun taas jälkimmäisessä muutos voidaan käynnistää yhdyskuntaparannusohjelmien ja työntekijöiden toimeentulopalkan maksamisen kautta.
8. Vapaakaupan toimitusketjun rakenne on varsin monimutkainen, koska sen välissä on useita välittäjäkerroksia todellisten tuottajien ja kuluttajien välillä. Ehdotetun reilun kaupan toimitusketjun rakenteen kuvitellaan olevan yksinkertaisempi, koska sillä pyritään yhdistämään todelliset tuottajat suoraan kuluttajiin.
9. Reilua kauppaa ohjaa yhteisöllinen näkemys, kun taas vapaan kaupan käytäntöjä ohjaa libertaarinen ideologia.

Johtopäätös

Vapaat ja reilut kaupankäyntikäytännöt saattavat kuulostaa samanlaisilta kuin useimmat, mutta niiden erot ovat suuremmat kuin ne muutamat näytelmät, joita niillä on tarjota. Molemmat ovat välineitä, joita käytetään markkinoiden säätelyyn terveen kilpailun varmistamiseksi keskeisten toimijoiden välillä. Molempien politiikkojen pohjimmiltaan katsotaan kuitenkin usein olevan ristiriidassa keskenään.

Reilu kauppa on sitoutunut suojelemaan alkutuottajia, joita usein käytetään hyväksi voittojen maksimoimiseksi. Turvallisten ja inhimillisten työolojen tarjoaminen ja toimeentulon saaminen ovat keskeisiä tekijöitä kaikessa reilun kaupan politiikassa. Se auttaa parantamaan elintasoa varmistamalla puolueettoman kaupankäynnin.

Vapaakauppa on sitoutunut vähentämään maiden välisiä kaupan esteitä. Nämä politiikat ovat valtion sääntelemiä, ja ne toimivat usein kansainvälisen kaupan helpottamiseksi ja kustannustehokkaaksi. Pyrkiessään vähentämään yleiskustannuksia vapaan kaupankäynnin periaatteet voivat joutua epäoikeudenmukaisiin ja riistollisiin tuotantoprosesseihin, mikä rikkoo reilun kaupan normeja.

Useimmat maat luottavat usein näiden kahden kauppatavan yhdistämiseen. Ne luovat sopivan yhdistelmän näitä kahta, jotta varmistetaan talouskasvu yhdessä syrjäytyneiden elämän parantumisen kanssa.

Viitteet

1. https://heinonline.org/hol-cgi-bin/get_pdf.cgi?handle=hein.journals/cintl27&section=22
2. https://link.springer.com/article/10.1007/s10551-005-3041-8
3. https://search.informit.com.au/documentSummary;dn=653195884653056;res=IELBUS