Kuluttajahintaindeksi (CPI) on Yhdysvaltojen mittaama parametri kaupunkiasiakkaiden kokeman hintaeron laskemiseksi. Bureau of Labor Statistics (BLS) on osasto, joka tutkii tämän indeksin asiaa. CPI:tä mitataan eri syistä ja tarkoituksiin. Ja nämä erilaiset kuluttajahintaindeksit ovat julkaisseet joka kuukausi vuodesta 1919 lähtien.
CPI-U vs. CPI-W
Ero CPI-U:n ja CPI-W:n välillä on se, että CPI-U-indeksi laskee kaupunkien kuluttajien kokeman hintaeron, ja Yhdysvalloissa he muodostavat noin 80 % tai enemmän väestöstä, kun taas verrattain toisaalta CPI-W-indeksi laskee toimihenkilöiden kokeman hintaeron ja vedot ja noin 37 % väestöstä on niiden kattamia.
CPI-U on kaupunkikuluttajien hintaeron laskeva indeksi. Indeksin määritti BLS-osasto tai työtilastovirasto. Indeksin seuranta aloitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1978, ja siitä lähtien indeksin alla on seurattu noin 80 % maan väestöstä.
CPI-W tai toimihenkilöiden ja vedon kuluttajahintaindeksi. Vastaava indeksi merkitsee päiväpalkan saajien, toimihenkilöiden, käsityöläisten, työläisten jne. päivittäisiin tarpeisiin tekemät kulut. Indeksin luokittelu keskittyy enemmän kuljetuksiin, ruokaan ja vaatteisiin kuin terveydenhuoltoon, lääketieteeseen, virkistykseen jne.
Vertailutaulukko CPI-U:n ja CPI-W:n välillä
| Vertailuparametrit | CPI-U | CPI-W |
| Mikä se on | Kuluttajahintaindeksi kaupunkien kuluttajalle | Kaupunkivedon kuluttajahintaindeksi |
| Väestö | 80% ja enemmän | 37% |
| Vaikutus | Laajemmalle ja suurelle ihmisjoukolle | CPI-U:n osajoukko |
| Paino | Tavarat ja kuluttajat | Kuljetus, vaatteet ja ruoka |
| Sisältää | Työttömät, yrittäjät, ammattilaiset, osa-aikaiset, eläkkeellä olevat | Käsityöt, toimihenkilöt, myynti, työntekijät, työntekijät |
Mikä on CPI-U?
CPI-U:n eli kaupunkien kuluttajien kuluttajahintaindeksin aloitti Yhdysvaltain työtilastovirasto (BLS). Indeksi antaa karkean kuvan kaupunkien kuluttajien päivittäisistä kuluista jokapäiväisessä elämässä.
Amerikan yhdysvaltojen kokonaisväestöstä kaupunkikuluttajat muodostavat noin 80 % ihmisistä, jotka ovat alttiina kaupunkien kuluttajahintaindeksin alle. Koska lähes koko väestö kattaa vastaavan indeksin, niin sen luokittelu tapahtuu laajemman ja suuremman näkökulman perusteella.
Indeksin pääpaino painottuu enemmän tavaroisiin, terveydenhuoltosektoriin, lääkkeisiin, kotiturvallisuuteen jne. Vastaavan indeksin piiriin kuuluvat työttömät, yrittäjät, osa-aikatyöntekijät, eläkeläiset, ammattityöntekijät jne.
Mikä on CPI-W?
Toimihenkilöiden ja vedonlyöntien CPI-W eli kuluttajahintaindeksi käynnisti Bureau of Labor Statisticsin (BLS). Osavaltiot päättivät, että ihmisten päivittäisiin kotitaloustuotteisiin kuluvien menojen laskeminen voi antaa ajatuksen inflaatiosta tai deflaatiosta.
Amerikan yhdysvaltojen kokonaisväestöstä noin 37 % ihmisistä altistuu toimistotyöntekijöiden kuluttajahintaindeksin ja vedonlyöntien indeksille. Koska väkiluku on indeksin alapuolella, sitä pidetään kaupunkikuluttajien kuluttajahintaindeksin alajoukona. Vastaavalla indeksillä oli tarkoitus laskea sosiaaliturvalle maksettavat kustannusetuudet.
BLS-osasto uusii ja kunnostaa vastaavan indeksin kuukausittain. Indeksin alla luetellut henkilöt ovat – Käsityöläiset, toimihenkilöt, myyntityöntekijät, työläiset, työntekijät, päiväpalkkailijat jne. Vähimmäisvaatimus kuulua vastaavan indeksin alle perheen ainoan palkansaajan on työskenneltävä 37 viikkoa tai enemmän.
Heidän päätavoitteensa on tietää päiväpalkkansaajan menot ja pääpaino on päivittäisissä tarpeissa, kuten ruoka, liikenne, vaatetus, toisin kuin virkistys-, lääke- ja asumissektori. Tärkeä tekijä indeksin alla on se, että armeijassa tai sellaisessa laitoksessa työskentelevä henkilö ei harkitse osaa siitä.
Tärkeimmät erot CPI-U:n ja CPI-W:n välillä
Johtopäätös
Yhteenvetona edellä esitetystä aiheesta voidaan päätellä, että molemmilla indekseillä on sama tarkoitus. Yhdysvaltain työtilastotoimisto (BLS) laatii kuukausittain raportin, joka laskee kodin tarvikkeiden ostamisesta elävien ihmisten erilaiset kokemukset. Laitos on julkaissut useita indeksiraportteja perustamisensa jälkeen vuonna 1919.
Syynä hintaeron mittaamiseen on kotitaloustuotteiden yleishintojen nousu ensimmäisen maailmansodan (WW1) aikana. Näin ollen valtio päätti mitata sitä arvatakseen minkä tahansa työn tai elämisen vaatiman likimääräisen hinnan tai kustannukset. Mittausta on seurattu innokkaasti jatkuvilla tutkimuksilla, ja hallitus näki lopulta erilaiset muutosmallit ja myöhemmin, 1970-luvulla, otettiin käyttöön erityinen indeksi, joka on CPI-U ja CPI-W.
Viitteet
- https://ecommons.cornell.edu/handle/1813/78118
- https://heinonline.org/HOL/LandingPage?handle=hein.journals/month131&div=36&id=&page=
- https://www.bls.gov/cpi/additional-resources/chained-cpi-introduction.pdf
- https://heinonline.org/HOL/LandingPage?handle=hein.journals/month117&div=54&id=&page=
