Mitä tulee näyttölakiin, tunnustuksen ja tunnustuksen välisen eron tunteminen on olennaista, koska niillä on vaihteleva merkitys, kun ne esitetään todisteena.
Tunnustus vs sisäänpääsy
Tunnustuksen ja tunnustuksen ero on siinä, että tunnustuksella tarkoitetaan rikoksesta syytetyn vapaaehtoista lausuntoa. Se on syytetyn suoraa syyllisyyden tunnustamista. Toisaalta myöntäminen, vaikka se on myös vapaaehtoinen lausunto, on vain sen tunnustamista, että tietty tosiasia on totta.
Sen voi tehdä kuka tahansa asianosaisista osapuolista. Käsite on myös määritelty Intian vuoden 1872 todistelulain 17 §:ssä.
Vertailutaulukko tunnustuksen ja sisäänpääsyn välillä (taulukkomuodossa)
| Vertailuparametri | Tunnustus | Sisäänpääsy |
|---|---|---|
| Määritelmä | Syytetyn vapaaehtoinen lausunto, joka on suora syyllisyyden tunnustaminen. | Asiassa olevan tosiasian tai asiaankuuluvan tosiasian tunnustaminen |
| Tehnyt | Syytetty | Kuka tahansa menettelyn osapuoli tai hänen edustajansa tai jopa kolmas osapuoli |
| Proceedings | Rikollinen | Sekä siviili- että rikosoikeudellinen |
| Todistuksen tutkinto | Lopullinen | Olennainen todiste, mutta ei ratkaiseva todiste |
| Sisäänvedettävyys | Voidaan vetää sisään | Ei voida vetää takaisin |
Mikä on tunnustus?
Kun asian syytetty myöntää suoraan syyllisyytensä, tätä lausuntoa kutsutaan tunnustukseksi.
Tämä perustuu oletukseen, että kukaan ei myönnä virheellisesti syyllistyneensä rikokseen. Tunnustuksen voi myös peruuttaa myöhemmin.
Tunnustuksen tulee olla suora lausunto eikä vain päätelmä syytetyn sanoista. Se on tehtävä vapaaehtoisesti ja ilman minkäänlaista pakkoa.
Vaikka tuomio ei voi perustua pelkästään tunnustukseen, sitä voidaan käyttää muiden todisteiden vahvistamiseen.
Intian vuoden 1872 todistelulaki ei määrittele tunnustusta, mutta siinä asetetaan tietyt ehdot, jotka on täytettävä, jotta tunnustus voidaan hyväksyä todisteeksi, ja myös selittää olosuhteet, joissa tunnustuksella on merkitystä.
Lain 24 §:n mukaan tunnustuksella on merkitystä vain, jos sitä ei tehdä minkään viranomaisten uhkauksen tai kehotteen alaisena.
Tämän periaatteen mukaisesti 25 §:ssä säädetään, että jos tunnustus tehdään poliisille syytetyn ollessa pidätettynä, sillä ei ole merkitystä.
Kun tunnustus on tehty, tekijä on sidottu siihen, mitä hän on sanonut. Sen on oltava vapaaehtoista, eikä sitä saa tehdä millään tavalla pakottamalla.
Sisäänpääsyä on kahdenlaisia. Osapuolet tekevät oikeudenkäynnin oikeudenkäynnin aikana ja ne sitovat osapuolia täysin.
Tuomioistuimen ulkopuolinen tunnustaminen on epävirallista ja tehdään oikeudenkäynnin ulkopuolella.
Koska oikeuden ulkopuolella tapahtuvaa tunnustamista ei tehdä muodollisen menettelyn kautta, niistä ei voida tehdä täysin sitovia. Ne toimivat vain siltä osin kuin niitä voidaan käyttää estoppelinä.
Lisäksi niitä ei sisällytetä tapauspöytäkirjoihin.
Tärkeimmät erot tunnustuksen ja sisäänpääsyn välillä
Johtopäätös
Tunnustus kuuluu tunnustuksen piiriin, mutta vaikka jokainen tunnustus on tunnustus, jokainen tunnustus ei ole tunnustus. Tunnustuksen antama todistusaste on suurempi ja lopullisempi.
- https://www.juridicainternational.eu/public/pdf/ji_2004_1_116.pdf
- https://scholarlycommons.law.northwestern.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=3642&context=jclc
