Valitus ja FIR saattavat kuulostaa maallikoilta yhdeltä ja samalta, mutta juridisesti niillä on hyvin erilaisia merkityksiä.
Valitus vs FIR
The ero valituksen ja FIR:n välillä on, että valituksen voi tehdä sekä tunnistettavissa olevista että tunnistamattomista rikoksista, kun taas ja FIR voidaan tehdä vain edellisen tapauksessa. Rikos, josta pidätys voidaan tehdä ilman määräystä, on tunnistettavissa oleva rikos, ja jos pidätysmääräys on tarpeen, se on ei-tunnistettavissa oleva rikos.
Tämän suuren eron lisäksi valitus on tehtävä tuomarille, ja se voidaan tehdä suullisesti tai kirjallisesti.
FIR-ilmoitus on tehtävä poliisiaseman johtajalle ja jos se annetaan suullisesti, se on kirjoitettava muistiin ja luettava ilmoittajalle.
Valituksen ja FIR:n vertailutaulukko
| Vertailuparametri | Valitus | FIR |
|---|---|---|
| Varaus | Määritelty CrpC:n 2 §:n d momentissa | Toimitettu CrPC:n pykälän 154 mukaisesti |
| viranomainen | Henkikirjoittaja | Poliisiaseman johtaja |
| Rikkomus | Tuntemattomat rikokset | Sekä tunnistettavia että tunnistamattomia rikoksia |
| Tulos | Maistraatin tai tuomarin johdolla toimivan virkailijan tiedustelu | Poliisin suorittama tutkinta |
Mikä on valitus?
Kantelu määritellään vuoden 1973 rikosprosessilain tai CrPC:n 2 §:n d alakohdan mukaan "syytökseksi, joka on esitetty tuomarille suullisesti tai kirjallisesti, jotta tämä ryhtyisi toimiin tämän lain nojalla, että joku, olipa tiedossa tai tuntematon, on syyllistynyt rikokseen, mutta ei sisällä poliisin ilmoitusta."
Pykälän selitykset edellyttävät lisäksi, että jos tutkintaselosteessa paljastetaan tunnistamattoman rikoksen tekeminen.
Raporttia kutsutaan sitten valitukseksi ja ilmoituksen tehneestä virkailijasta tulee valituksen tekijä.
CrPC:n pykälä 200 edellyttää, että tuomari kuulee valittajaa ja kaikkia todistajia valalla ennen sen kirjaamista. Tämän jälkeen valituksen tekijä ja edellä mainitut todistajat allekirjoittavat kirjallisen valituksen.
Tuomari voi sitten aloittaa kantelun syytettyä vastaan menettelyn tai AK 202 §:n mukaan aloittaa itse tutkinnan tai ohjata tutkinnan poliisin tai asiaan soveltuvan henkilön suoritettaviksi.
Kun kaikki nämä vaiheet on suoritettu, tuomari voi hylätä valituksen pykälän 203 mukaisesti, jos aineistoa ei näytä olevan tarpeeksi jatkaa.
Aina kun tuomari hylkää valituksen, hänen on kirjattava syyt tähän johtopäätökseen.
Jos valituksella kuitenkin todetaan olevan aihetta, hän voi määrätä syytettyä vastaan haasteen tai määräyksen ja aloittaa oikeudenkäynnin.
Tapauksissa, joissa vain istuntotuomioistuin voi käsitellä asian, maistraatin on siirrettävä asia Sessions Courtin käsiteltäväksi. Tällaista tuomarille jätettyä valitusta ei tarvitse kirjoittaa missään määrätyssä muodossa. Sen voi jättää kuka tahansa henkilö, joka on tietoinen rikoksesta, vaikka hän ei itse asiassa liity tilanteeseen.
Henkilön ilmoittamien tosiseikkojen tarvitsee vain osoittaa, että rikos on tehty, eikä hänen tarvitse osoittaa, mitä tiettyä lain säännöstä on rikottu.
Mikä on FIR?
APK 154 §:n 1 momentin mukaan kaikki poliisiaseman johtajan tekemästä tunnistettavissa olevasta rikoksesta saadut tiedot tulee kirjata.
Kirjallinen versio luetaan sitten rikoksesta ilmoittavalle henkilölle ja tämän allekirjoittaa. Tätä raporttia kutsutaan yleisesti First Information Reportiksi tai FIR:ksi.
Aika on erittäin tärkeä FIR-ilmoituksen tekemisessä. Se tulee arkistoida mahdollisimman nopeasti, jotta tiedot ovat aitoja ilman paljon aikaa koristeluun.
Tietysti on tapauksia, joissa myönnetään, jos syyttäjä pystyy osoittamaan, että viivästymiseen oli oikeutettu syy.
Tärkeimmät erot valituksen ja FIR:n välillä
Johtopäätös
Jos FIR:n rekisteröinti evätään ilman laillista syytä, vaikka rikos ei ole tunnistettavissa, ilmoittaja voi ottaa yhteyttä poliisikomentajaan tai poliisikomentajaan ja tehdä kirjallisen valituksen heille.
He voivat myös kääntyä tuomarin puoleen tässä asiassa.
Toisaalta, jos maistraatille tehty valitus hylätään, valittaja voi jättää muutoksenhakuhakemuksen.
