Voitto on minkä tahansa yrityksen tavoite. Se saavutetaan, kun kertynyt kokonaistulo ylittää kokonaiskustannukset. Myynti ja markkinointi ovat ensisijaisia välineitä tulon tuottamiseen. Tuotteen hinnan asettamiseksi yritys tutkii kustannuslaskentatoimintoa. Kannattavuuspiste ja turvamarginaali ovat molemmat kustannuslaskentafunktioita, joita käytetään myyntianalyysin laskemiseen. Nämä kaksi käsitettä pyörivät kustannusten, myynnin, määrien, hinnan ja tuotannon käsitteiden ympärillä. Heillä on futuristinen lähestymistapa.
Kannattavuuspiste vs. turvallisuusmarginaali
Ero kannattavuusrajan ja turvamarginaalin välillä on se, että kannattavuusraja on taso, jossa ei ole tappiota tai voittoa, kun taas turvamarginaali on todellisen myynnin ja kannattavuusrajan välinen ero. Molemmat käsitteet kuuluvat kustannus-voitto-analyysin piiriin. Ominaisuudet ja toiminnot ovat erilaisia jokaiselle. Kannattavuuspiste viittaa yrityksen selviytymiseen. Mutta turvamarginaali on riskin indikaattori.
Kannattavuusraja on taso, jossa kokonaismenot ovat yhtä suuria kuin kokonaistulot. Tuotteen hinta voidaan määrittää analysoimalla kannattavuusrajaa. Hinnoittelun mukaan kannattavuuspisteet voivat vaihdella. Vaikka BEP:n määrittäminen on hyödyllistä optimitulosten saavuttamisessa, sillä on joukko rajoituksia. Se perustuu kustannusanalyysiin, joten se ei selitä myyntiä eri hintaluokissa.
Turvamarginaali on myynnin todennäköinen lasku ennen kuin tappio menee. Se näyttää yrityksen turvallisuustason myynnin mukaan. Jokaisella yrityksellä on tapana säilyttää korkeampi turvallisuusmarginaali vahvistaakseen liiketoimintaansa. Se on eräänlainen puskuri. Niin kauan kuin puskuri on olemassa, liiketoiminta on vapaa suurista riskeistä. Kun turvamarginaali saavuttaa negatiivisen, yritys todennäköisesti menettää rahaa.
Vertailutaulukko kannattavuusrajan ja turvallisuusmarginaalin välillä
| Vertailuparametrit | Nollatuloksen kohta | Turvamarginaali |
| Määritelmä | Kohta, jossa liiketoiminnan kulut kohtaavat syntyneet tulot | Ero todennäköisen myynnin ja kannattavuusrajan välillä |
| Hierarkia | Ensin päätetty | Määritetään vasta, kun BEP on laskettu |
| Riski | Ei riskiä kannattavuustasolla | Kun se on pieni, riski on suurempi ja päinvastoin |
| Analyysi | Alempi on parempi | Korkeampi on eduksi |
| Merkityksellisyys | Myyntipäätökset | Kustannuspäätökset |
Mikä on kannattavuuspiste?
Yrityksen kannattavuusraja eli BEP on silloin, kun yrityksen perustamiskustannukset ja syntyneet tulot ovat samat. Ei ole tappiota tai voittoa. Myynnin kannalta kannattavuusraja tai taso tarkoittaa kokonaiskustannusten tasoittamiseen tarvittavaa myyntimäärää. Kriteerien saavuttamiseksi yrityksen on myytävä tuote korkeampaan hintaan kuin se on maksanut sen valmistamisesta. Vasta kannattavuusrajan saavuttamisen jälkeen yritys voi saada voittoa.
BEP:tä ei käytetä vain talousanalyysissä, vaan myös markkinoinnissa, yrittäjyydessä, kirjanpidossa, johtamisessa ja niin edelleen. Tämä auttaa parantamaan suorituskykyä ja antaa työntekijöille tarvittavan sysäyksen voittojen tiellä. Myyntitiimissä, kun he tunnistavat BEP:n, on helpompi laskea tarvittava myynti. Jokainen työntekijä voi edistää tavoitteensa saavuttamista myymällä tarvittavan määrän tuotteita.
Jos yritys ei pysty saavuttamaan kannattavuusrajaa, se voi alentaa tuotantokustannuksia. BEP:n tehtävänä on tietää, mikä on vähimmäisponnistus voiton saamiseksi. Yrityksen omistajat voivat laskea markkinointitiimin vaikutuksen. Alhaisen myynnin syynä on enimmäkseen tuotannon tehottomuus, kuten myynti ja markkinointi. Kannattavuusrajan jääminen voi kaataa yrityksen ja tehdä sen tulevaisuudesta hankalaksi.
Mikä on turvamarginaali?
Nykyisen myyntitason ja kannattavuusrajan välistä eroa kutsutaan turvallisuusmarginaaliksi. Korkea turvamarginaali viittaa siihen, että yritys on vähemmän alttiina tappioille. Tätä konseptia käytetään budjetoinnissa ja sijoittamisessa. Budjetoinnin varmuusmarginaali on kuilu todennäköisen myyntituotannon ja yrityksen tuhoutuvan myynnin laskun välillä. Johto pystyy tunnistamaan myynnin vaihteluista johtuvan odotetun tappioriskin.
Sijoittaessa varmuusmarginaali viittaa osakkeen todellisen arvon ja sen nykyisen markkinahinnan väliseen suhteeseen. Jos sijoittaja ostaa osakkeen, jonka itsearvo on pienempi kuin markkinahinta, itseisarvon ja markkinahinnan ero on varmuusmarginaali. Tätä varten tarvitaan selkeä markkinahinnan ymmärtäminen.
Turvamarginaalin käsitteen loi Benjamin Graham. Sitten Warren Buffet teki sen suosituksi. Sijoittaessaan turvamarginaalin määrittäminen suojaa sijoittajaa harkintavirheiltä, koska on subjektiivinen ajatus tietää minkä tahansa yrityksen todellinen arvo. Turvamarginaali esitetään usein kirjanpidossa suhdelukuna. Sitä käytetään kannustamaan myyntiä saavuttamaan kannattavuusrajan. Tämä ennuste auttaa yritystä suojautumaan tappioilta.
Tärkeimmät erot kannattavuuspisteen ja turvallisuusmarginaalin välillä
Johtopäätös
Kannattavuuspisteen ja turvamarginaalin käsitteitä vaaditaan jokaisessa liiketoiminnassa. Tehokas kustannuslaskentamekanismi vaatii sekä BEP:n että turvamarginaalin. Kaikilla liiketoiminnan osa-alueilla, olipa kyse sitten laajentamisesta tai uusien tuotteiden käyttöönotosta, BEP-analyysiin ja turvallisuusmarginaaliin perustuva analyysi on tarpeen. Näistä mekanismeista saadut oivallukset auttavat päätöksenteossa.
Kun turvamarginaali on alhainen, ensimmäinen vaisto on vähentää kustannuksia. Myynnin pienentyessä on ennakoitavissa pienempi turvamarginaali. Dynaamisen suhteen luominen liiketoiminnan eri osa-alueiden välille on keskeistä kannattavuuspisteen saavuttamiseksi.
