Vuoden 1990 amerikkalaisten vammaisten laki mallinsi monet sen kriteerit vuoden 1973 kuntoutuslain pykälän 504 mukaan. Kehittämisvammaisten syrjintä on kielletty molemmissa säädöksissä. Kaikki, mikä merkittävästi heikentää välttämättömiä päivittäisiä toimintoja, kuten kävelyä, näkemistä tai kuuloa, katsotaan lain mukaan vammaiseksi. Samankaltaisuuksistaan huolimatta nämä kaksi säädöstä eroavat toisistaan huomattavasti soveltamisalaltaan ja soveltamiselta.
ADA vs § 504
Ero ADA:n ja pykälän 504 välillä on se, että se tosiasia, että osaan 504 on pääsy vain sellaisella, joka liittyy mihin tahansa liittovaltion varoja vastaanottavaan laitokseen, totuus on, että useimmat keskiasteen jälkeiset oppilaitokset tekevät. Lisäksi pykälää 504 käytettiin jäljittelemään ADA II:n määräyksiä, jotka vaikuttavat valtion rahoittamiin kouluihin. Suuremmat 504 tai ADA Title II -kriteerit eivät koske yksityisiä toisen asteen kouluja, jotka eivät saa valtion tukea. Näihin kouluihin sovelletaan ADA:n III osaston mukaista vähemmän rasitusta.
Vammaisilla henkilöillä on oikeus samaan kansalaisoikeuksien suojaan kuin muihin rotuun, sukupuoleen, kansalliseen alkuperään ja uskontoon kuuluvilla ihmisillä amerikkalaisten vammaisten lain (ADA) mukaisesti. Se varmistaa, että vammaisilla on tasavertaiset mahdollisuudet käyttää kaikkia yhteiskunnan osa-alueita, oli se sitten työ, kulkuväline, valtion tarjoamat palvelut, majoitus tai mikä tahansa muu laitos.
Fyysiseen epätasa-arvoisuuteen perustuva syrjintä on laitonta vuoden 1973 kuntoutuslain pykälän 504 mukaan, sellaisena kuin se on muutettuna. Tämä ohje kattaa useita laitoksia, mukaan lukien julkiset perus- ja lukiokoulut. 504 §:n mukaan vammaisten lasten saataville voidaan antaa erityisopetus ja siihen liittyvät palvelut. Koska 504 §:n mukainen vamman määritelmä on laajempi, näin on.
Vertailutaulukko ADA:n ja osan 504 välillä
| Vertailuparametrit | ADA | § 504 |
| Pätee | Yhteisöt, jotka saavat liittovaltion taloudellista tukea. | Koskee organisaatioita, jotka saavat varoja liittovaltiolta, osavaltiolta tai yksityiseltä sektorilta. |
| Pääsy | Hänellä ei ole suoraa velvollisuutta varmistaa, että kaikilla on mahdollisuus saada ilmainen ja riittävä julkinen koulutus. | Hänellä on suora velvollisuus varmistaa, että kaikilla on mahdollisuus saada ilmainen ja riittävä julkinen koulutus. |
| Sijoituskriteerit | Ei anna erityisiä arviointi- tai sijoituskriteerejä. | Tarvitset ilmoituksen ja luvan tarkistusprosessia varten. |
| Täytäntöönpano | Yhdysvaltain oikeusministeriö. | Yhdysvaltain opetusministeriön kansalaisoikeusvirasto. |
| Säädetty | 1992. | 1973. |
Mikä on ADA?
Americans with Disabilities Act (ADA) on kansalaisoikeuksia koskeva laki, joka suojelee vammaisia henkilöitä. Riippumatta siitä, saako se valtion apua vai ei, ADA koskee käytännössä kaikkia laitoksia Yhdysvalloissa. Ainoat kaksi ADA:n ulkopuolelle jätettyä instituutiota ovat kirkot ja yksityiset klubit.
Tämän seurauksena yksityisten koulujen, jotka eivät ole sidoksissa uskonnolliseen järjestöön, on noudatettava ADA:n sääntöjä, mutta koska ne eivät saa liittovaltion rahaa, ne voidaan sulkea osan 504 vaatimusten ulkopuolelle. Chicago Tribune kutsui ADA:ta Amerikan vammaisten henkilöiden vapautusjulistukseksi sen hyväksymisen jälkeen.
Useat ADA:n nimet käsittelevät erilaisia vammaisten syrjinnän kysymyksiä. Syrjintä työpaikalla on kielletty osastossa I. Valtio- ja paikallishallinnot, mukaan lukien koulut, sisältyvät II osastoon. Hotellit, ravintolat, tavaratalot, ruokakaupat ja pankit kuuluvat osaston III kohteena oleviin julkisiin tiloihin. Sopimuksen piiriin kuuluvat tahot ovat velvollisia tekemään kohtuullisia mukautuksia tai muutoksia varmistaakseen, että vammaisilla on pääsy tuotteisiin ja palveluihin kaikissa tilanteissa.
ADA perustui vuoden 1964 kansalaisoikeuslain §:ään 504. Siitä tuli lainsäädäntö vuonna 1990, vaikka useimmat lausekkeet tulivat voimaan vasta vuonna 1992. ADA:ssa ei ole erityisopetusta koskevia menettelyllisiä takeita. Siinä käsitellään kuitenkin perusteellisesti sääntelyvelvoitteita, valitusmenettelyjä ja erimielisyyksien vaikutuksia sekä työelämässä että palveluissa.
Mikä on § 504?
Vuoden 1973 kuntoutuslain pykälä 504 suojelee vammaisten kansalaisoikeuksia. Se kieltää niiden syrjinnän, jotka täyttävät lain vammaisuuskriteerin, ja se koskee liittovaltion rahoittamia organisaatioita. Wegnerin mukaan kongressin päätavoitteena pykälän 504 hyväksymisessä oli "kunnioittaa yksinkertaisen oikeudenmukaisuuden periaatteita varmistamalla, että hallituksen rahoja ei käytetä puolueellisesti".
Kuntoutuslain 504 § on suoraviivainen. Kaikille opiskelijoille tulee tarjota yhtäläiset mahdollisuudet heidän fyysisestä tilastaan riippumatta saavuttaa sama tulos, saada sama hyöty tai saavuttaa sama menestys. Vain liittovaltion tukea saavat yhteisöt kuuluvat pykälän 504 piiriin.
Koska useimmat julkiset koulut saavat merkittäviä liittovaltion varoja osallistuessaan erilaisiin liittovaltion rahoittamiin ohjelmiin, niiden on noudatettava pykälän 504 vaatimuksia. Kongressi sääti pykälän 504 vuonna 1973. Pykälä 504 edellyttää, että vanhemmille on ilmoitettava lastensa tunnistamisesta, arvioinnista ja/tai sijoittamisesta. On suositeltavaa kirjoittaa ilmoitus tai raportti.
Vain ennen merkittävää sijoitusmuutosta on toimitettava raportti. Pykälän 504 kaksi päätavoitetta ovat vammaisten syrjinnän kieltäminen ja FAPE:n tarjoaminen vammaisille peruskouluikäisille lapsille. Vammaisille opiskelijoille ja hakijoille on järjestettävä akateemista majoitusta sen varmistamiseksi, että akateemiset vaatimukset eivät syrji tällaisia henkilöitä.
Tärkeimmät erot ADA:n ja osan 504 välillä
- Kaikki tahot, jotka saavat liittovaltion taloudellista tukea, ovat oikeutettuja kohtaan 504. Americans with Disabilities Act puolestaan koskee organisaatioita, jotka saavat rahaa liittovaltiolta, osavaltiolta tai yksityiseltä sektorilta.
- Toisin kuin pykälässä 504, ADA:lla ei ole suoraa velvoitetta varmistaa, että kaikilla on mahdollisuus saada ilmainen ja riittävä julkinen koulutus.
- Americans with Disabilities Act (ADA) ei tarjoa erityisiä arviointi- tai sijoituskriteerejä. Pykälä 504 vaatii kuitenkin ilmoituksen ja luvan tarkistusprosessia varten.
- Pykälän 504 täytäntöönpanoa valvoo Yhdysvaltain opetusministeriön kansalaisoikeusvirasto. ADA:ta puolestaan valvoo Yhdysvaltain oikeusministeriö.
- Kongressi hyväksyi pykälän 504 vuonna 1973. Amerikkalaisten vammaisten laki hyväksyttiin vuonna 1990, vaikka suurin osa sen määräyksistä tuli voimaan vasta vuonna 1992.
Johtopäätös
Opiskelijoiden ja heidän tukijoidensa on opittava oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan toisen asteen koulutuksessa, sillä vaikka turvatoimet ovat olemassa, opiskelijalla on paljon suurempi vastuu omien mukautusten pyytämisestä ja suunnittelusta. Ja tämä on jatkuva velvollisuus.
Monet vammaiset opiskelijat tarvitsevat vahvoja itsepuolustustaitoja menestyäkseen, ja oikeuksien ymmärtäminen on yksi tehokkaan itsensä puolustamisen tärkeimmistä osista. Sekä ADA että pykälä 504 ovat vammaisten perustuslain lakeja, joita kuka tahansa näiden lakien kriteerit täyttävä henkilö voi arvioida. Vaikka nämä kaksi saattavat näyttää lähes samanlaisilta kaikilta osin, niistä huolimatta niillä on erilaiset kriteerit.
Viitteet
- https://journals.sagepub.com/doi/abs/10.1177/0192636508314106
- http://successforkidswithhearingloss.com/wp-content/uploads/2013/08/ADA-504-and-postsecondary-education.pdf
