Act utilitarismi on eettinen teoria, joka arvioi minkä tahansa toiminnan moraalin ottamalla huomioon seuraukset, joihin se johtaa kaikille osapuolille. Sen mukaan ei ole olemassa universaaleja moraalisääntöjä, ja sen sijaan jokaisen tulisi tehdä se, mikä hänen mielestään tuottaa parhaat yleiset seuraukset. Sääntöutilitarismi puolestaan väittää, että ihmisluonnon tunteminen antaa meille mahdollisuuden johtaa joukko moraalisääntöjä - "sääntöjä" kuten periaatteissa tai käskyissä - joita voimme noudattaa johdonmukaisesti hyvillä tuloksilla.
Toimi utilitarismi vs sääntöutilitarismi
Teon ja sääntöutilitarismin ero on se, että tekoutilitarismi keskittyy enemmän toiminnan välittömiin seurauksiin, kun taas sääntöutilitarismi tarkastelee pitkän aikavälin seurauksia.
Act utilitarismi, jota kutsutaan myös sääntöutilitarismiksi, pyrkii edistämään parhaita yleisiä seurauksia tarkastelemalla, miten ihmiset toimivat ja mitä tuloksia nämä toimet tuottavat. Lakiutilitaristit tekisivät mitä tahansa, mikä oli välttämätöntä, jotta jokaisella olisi mahdollisimman paljon hyötyä tai onnea, vaikka se tarkoittaisi valheen kertomista.
Sääntöutilitarismi puolestaan pohtii, mitä tapahtuisi, jos jokainen toimisi tietyllä tavalla. Tästä syystä sääntöutilitarismi tarkastelee pitkän aikavälin seurauksia, ei vain välittömiä. Sääntöutilitaristit uskovat, että ihmisten tulee pitää lupauksensa, koska lupausten rikkominen tuhoaa luottamuksen, joka on välttämätöntä yhteiskunnan toimimiselle.
Vertailutaulukko lain ja sääntöutilitarismin välillä
Vertailuparametrit | Toimi utilitarismiin | Hallitse utilitarismia |
Määritelmä | Act utilitarismi on filosofia, joka arvioi toiminnan moraalin sen välittömien seurausten perusteella välittämättä tulevista tai pitkäaikaisista vaikutuksista. | Sääntöutilitarismi on samanlainen, mutta se ei huomioi vain sitä, oliko lopputulos hyvä vai huono, vaan myös kuinka todennäköistä oli, että toiminta tuottaisi hyvän tuloksen. |
Tahallisuus | Utilitaristit tekisivät jotain todennäköisemmin välittömästi ottamatta huomioon seurauksia. | Sääntöutilitaristit eivät todennäköisesti ryhdy välittömiin toimiin, ellei se ole tarpeellista ja pohdittuaan paljon, miten se vaikuttaa muihin. |
Tuomio | Lakiutilitaristit arvioisivat tapahtuman sen välittömän hyödyn perusteella itselleen tai muille, mutta eivät ottaisi huomioon, mitä tämän toiminnan seurauksena voi tapahtua tulevaisuudessa. | Sääntöutilitaristit kuitenkin ajattelevat todennäköisemmin, kuinka heidän toimintansa vaikuttaa itseensä ja ympärillään oleviin pitkällä aikavälillä. |
Toiminnot | Actutilitaristin tulisi ottaa huomioon tekojensa välittömät fyysiset seuraukset eikä huolehtia muista seurauksista, joita saattaa esiintyä tulevaisuudessa tai kuinka se vaikuttaa ympärillään oleviin. | Sääntöutilitarismi auttaa todennäköisemmin jotakuta toista, jos hän kärsii parhaillaan kauheasta vammasta tai jos joku on onnellinen ja tyytyväinen, mutta hän ei tee mitään auttaakseen häntä, jos hän kärsii. |
säännöt | Utilitaristit tarvitsisivat säännön, joka auttaa muita aina samalla tavalla aina, kun sitä noudatetaan. Esimerkiksi ruoan tarjoaminen ihmisille, jotka sitä haluavat, voi olla utilitaristista toimintaa. | Utilitaristinen sääntö tarvitsee tarkemman säännön, kuten "tarjoa aina ruokaa ihmisille, jotka sitä haluavat". |
Mitä on Act Utilitarismi?
Actutilitarismi on moraalifilosofia, joka arvioi toiminnan moraalin sen seurausten perusteella. Tämä tarkoittaa, että utilitaristit tekevät kaikkensa tuodakseen jokaiselle yksilölle suurimman määrän onnea, vaikka se merkitsisikin valehtelua tai lupausten rikkomista.
Utilitarismin äärimmäisempi versio on nimeltään "utilitaristinen terrorismi". Tämä filosofia puoltaa terroristien tekoja, olivatpa ne kuinka väkivaltaisia tai tuhoisia tahansa, jos ne lopulta tuottavat eniten onnellisuutta kullekin yksilölle heidän yhteiskunnassaan. Act utilitarismi keskittyy maksimoimaan jokaisen yksilön onnen määrä.
Näin varmistetaan, etteivät kenenkään tarpeet mene toisen tarpeiden edelle ja jokaisella on yhtäläiset mahdollisuudet olla onnellinen. Tämä filosofia edistää innovaatioita myös kokeilu- ja erehdys -kokemuksen kautta. Teollisuuden utilitaristit ovat varovaisia, etteivät ne takerru liian lujasti mihinkään tiettyyn ideaan ja haluavat sen sijaan tutkia kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja tehdäkseen parhaan päätöksen jokaiseen tilanteeseen.
Tämä ideologia on erittäin vaikea, koska se vaatii välitöntä analyysiä ilman pitkän aikavälin suunnittelua tai harkintaa, mikä voi olla epäkäytännöllistä tehtäessä monia ihmisiä koskevia päätöksiä. Eettisiä keskusteluja käydään myös siitä, onko tämä filosofia yhteiskunnan kannalta paras vai ei.
Mitä on sääntöutilitarismi?
Sääntöutilitarismi on ajattelutapa, jonka tavoitteena on luoda ja jakaa onnea mahdollisimman tasaisesti kaikille yhteiskunnassa. Tämä filosofia edistää oikeudenmukaisuutta, suvaitsevaisuutta, vastuullisuutta, vapautta ja yksilön oikeuksia. Kuten Rule, utilitarismi uskoo myös, että ihmisillä on erilaiset mahdollisuudet olla onnellisia eri olosuhteissa, ja tunnustaa, että paras tapa maksimoida onnellisuus on tasapainottaa se, mikä on hyvä yhdelle ihmiselle ja mikä on oikeudenmukaista tai hyödyllistä kaikille.
Sääntöutilitarismin politiikka perustuu usein moraalisiin ehdotuksiin, kuten kaikkien yksilöllisten oikeuksien puolustamiseen ihmisinä. Tästä seuraa myös, että jos jokin ei vahingoita muita yhteiskunnassa, se on hyväksyttävää.
Sääntöutilitarismia voi toisinaan olla hyvin vaikea tasapainottaa, koska jotkut ihmiset saattavat nähdä tarpeellisen toiminnan, joka hyödyttäisi suurempaa hyvää ja toisia yhteiskunnassa, mutta se voi myös vahingoittaa tai rajoittaa yksilön oikeuksia. Sääntöutilitarismi on helppo ymmärtää. Se sisältää yksilön oikeuksien suojelun. Sen keskittyminen oikeudenmukaisuuteen voi usein tarjota parempia vaihtoehtoja kuin utilitarismi.
Sen määrittäminen, mitkä moraaliset ehdot ovat koko yhteiskunnalle tai yhteisölle, voi olla haastavaa ja kiistanalaista. Myös yksilön oikeuksien suojaaminen voidaan rajoittaa yhteiskunnan suurempaan etuun.
Tärkeimmät erot lain ja sääntöutilitarismin välillä
Johtopäätös
Ero tekoutilitarismin ja sääntöutilitarismin välillä on siinä, arvioidaanko yksilön toiminnan seurauksia erillään vai osana järjestelmää. Jos esimerkiksi miettii, mitä tehdä aikaansa huomenna illalla: hoitaa henkilökohtaisia asioita – mikä pidettäisiin individualistisena päätöksenä – tai vapaaehtoistyötä kodittomien turvakodissa – mikä katsottaisiin osaksi järjestelmää.
Teon utilitarismi arvioi yksittäisen toiminnan tuon yhden teon seurausten perusteella. Kun teet päätöstä, mieti, kuinka se vaikuttaa minuun ja ympärilläni oleviin tällä hetkellä. Lakiutilitaristit arvioisivat tapahtuman sen välittömän hyödyn perusteella itselleen tai muille, mutta eivät ottaisi huomioon, mitä tämän toiminnan seurauksena voi tapahtua tulevaisuudessa.