Filosofia on tuntemattoman kyseenalaistamista. Tutkimukset ja uskomukset keskittyvät pääosin kaivautumaan ihmisen olemassaolon syvemmälle ulottuvuuksiin ja siihen, miten ihmisen ajattelumalli vaikuttaa jokapäiväiseen elämään. Nykyajan ja esihistoriallisen ajan jälkeen absolutismi ja skeptismi ovat nousseet kahdeksi virstanpylväksi filosofisessa ajattelussa. Väestön hillitseminen näkemysten ilmaisemisesta oli liian yleistä.
Absolutismi vs skeptismi
Suurin ero absolutismin ja skeptisismin välillä on, että ensimmäinen luottaa kansainvälisen moraalin yksimielisyyteen, kun taas jälkimmäinen välttelee kaikenlaista moraalia. Ne ovat kaksi filosofisen ajattelun muotoa, jotka elävät rinnakkain suurista ja pienistä vaihteluista huolimatta. Muita yleisesti hämmentäviä ajatuskouluja ovat imperialismi, relativismi ja konsekventialismi.
Absolutismi analysoi objektiivisesti absoluuttisia totuuksia välttääkseen eksistentiaalisia kriisejä muuttuvien aikojen myötä. Perusarvot pyörivät yleismaailmallisen hyväksynnän ympärillä. Sen voidaan katsoa kuuluvan myös absolutismin aikakauteen. Hallitsijat halusivat auttaa vankeja saamalla heidät ymmärtämään luonteeltaan ehdottomien rangaistustoimenpiteiden tärkeyden.
Skeptisyys korostaa olemassa olevien uskomusten kyseenalaistamista, jotta ihmiset voivat tehdä tilaa uusille ajatuksille. Kehitys on tämän ajatuskoulun ydin. Asenneerot syntyivät vain muuttuvan yhteiskunnan radikaalien muutosten seurauksena. Tuomiot perustuivat siihen, että skeptinen lähestymistapa auttaa vahvistamaan oikeudellisia arvoja.
Vertailutaulukko Absolutismin ja Skeptismin välillä
| Vertailuparametrit | Absoluutismi | Skeptisyys |
| Määritelmä | Absolutismi voidaan määritellä elämän absoluuttisten totuuksien pysyvyydeksi kiinnittämättä paljoa huomiota ajan kehitykseen. | Skeptisyys voidaan määritellä uskomusjärjestelmäksi, joka kyseenalaistaa ihmisten moraalin niiden muuttuessa muuttuvien aikojen myötä. |
| Oletuksen perusperiaatteet | Objektiiviset periaatteet muodostavat absolutismin ytimen. | Skeptisyyttä on aina ohjannut subjektiivisuus ja epäilys. |
| Avainajattelijat | Pietari Suuri ja Elisabet I olivat tämän periaatteen tärkeimpiä kannattajia. | Skeptisyyttä levittivät alun perin Uriel d’Acosta ja Buddha. |
| Päätyypit | Absolutismi luokitellaan metaeettiseen, filosofiseen, poliittiseen ja moraaliseen. | Muita skeptismin haaroja ovat metafyysinen, tieteellinen, akateeminen, pyrroninen ja uskonnollinen. |
| Ajanjakso | 1610-1789 | 570 eaa - 475 eaa |
Mitä on absolutismi?
Absolutismi yhdistää valtiotieteen ja filosofian. Metafysiikka on laajin absolutismiin liittyvä ala. Termiä "absoluuttinen todellisuus" voidaan pitää absolutismin selkärangana. Se rajoittuu yleismaailmallisiin tosiasioihin ja tavanomaisiin uskomuksiin. Esimerkiksi sään muutokset ja ekosysteemien kiertokulku kuuluvat absoluuttisuuden piiriin.
Absolutismi on positivismiin nojaava itsenäinen koulukunta. Yhteiskunnan edistymisestä johtuvat pienet muutokset jätetään aika ajoin huomiotta.
Kaksi peruskäsitettä ovat eros ja Thanatos. Ne ovat väistämättömiä ja auttavat ihmisten olemassaolossa muiden lajien kanssa. Eros on elämän vaisto, kun taas Thanatos on kuoleman vaisto. Edellinen on vallitsevampi kuin jälkimmäinen.
Absolutismilla on syvä yhteys myös moraaliin. Avainajattelijat korostivat suuresti sitä tosiasiaa, että moraali on minkä tahansa yhteiskunnallisen rakenteen liikkeellepaneva voima. Jos sitä uhkaavat ulkoiset vaikutukset, poliittisiin järjestelmiin voi kohdistua haitallisia vaikutuksia.
Kaiken kaikkiaan tätä käsitettä pidetään vanhentuneena. Silti joistakin totuuksista, kuten kuoleman väistämättömyydestä, ei voida tehdä eroa. Standardointi on toinen ratkaiseva näkökohta absolutismissa, koska asetettujen parametrien ylläpitäminen auttaa ihmisiä kukoistamaan rajallisilla resursseilla.
Mitä on skeptismi?
Skeptisyys, kuten nimestä voi päätellä, katsoo yhteiskuntaa skeptisen linssin läpi. Julkisen politiikan tarkastelu ja kelpaamattomien tosiasioiden kritiikki ovat yleisiä analogioita tälle ajatuslinjalle. Oppositiopuolueiden läsnäolo hallituspaneeleissa pitää aina skeptisyyden elossa keskeisestä ideasta riippumatta.
Skeptisyys voidaan myös pelkistää konsekventialismin jäykiksi periaatteiksi. Vaikka käsitteet ovatkin laajempia, yhtäläisyyksiä voidaan vetää tähän asti elossa olevien lopullisten lähestymistapojen perusteella. Molemmat perustuvat kyselyyn. Yleisesti uskotaan, että hedelmällinen kysely on hetken tarve. Ellei virheitä kyseenalaista ja korjata, edistyminen on mahdotonta.
Skeptisissä on kyse oikean tai väärän testaamisesta. On väärin pitää sitä yksipuolisena lähestymistapana. Oikeudenmukaisuutta kritisoidaan myös laajalti, jotta konservatiivisesti ajatteleva väestö voi ymmärtää herkkien ajatusten monimutkaisuudet. Ne auttavat rikastuttamaan yhteiskuntaa todistetulla tiedolla.
Kaikkien näiden periaatteiden yhdistelmä väittää ihmiselämän epäjohdonmukaisuuden. Viime kädessä kehityksen tiellä olevat esteet ovat vain vanhoissa uskomuksissa. Kun ne on tehty, elämästä tulee helppoa.
Vaikka elämä ja kuolema liittyvät toisiinsa, spatiaaliset vaikutukset pidetään loitolla. Sanotaan myös, että "kerran skeptikko, aina skeptikko"
Tärkeimmät erot absolutismin ja skeptisismin välillä
Johtopäätös
Nykymaailman politiikan muotoilu perustuu syvästi filosofisten oppaiden olemukseen. Historialliset todisteet on säilytetty tähän asti ajattelijoiden avuksi. Relativismi vaikuttaa myös sosiaalisiin normeihin, jos hallitustyyppiä muutetaan.
Sekä absolutismi että skeptismi menevät päällekkäin positiivisuuden linjoilla. Yhteiskuntatieteiden perusteet pyörivät vanhurskauden ydinuskomusten ympärillä. Kun keskustelu on järjestetty, yksimielisyys voidaan helposti säilyttää. Ratkaisut ikivanhoihin ongelmiin ovat pienissä muutoksissa, jotka ajoivat yhteiskunnan kohti kohtalon vuosia.
