Absoluuttinen etu ja suhteellinen etu ovat kaksi erillistä termiä, jotka liittyvät kansainväliseen kauppaan ja talouteen. Ne ovat tärkeitä tekijöitä syissä ja tavoissa, joilla yritykset ja maat jakavat resursseja tiettyjen tavaroiden tuotantoon.
Absoluuttinen etu vs suhteellinen etu
Ero Absolute Advantagen ja Comparative Advantagen välillä on se, että edellinen vertaa yrityksiä tai maita niiden kyvyn suhteen tuottaa enemmän pienemmällä panosmäärällä. Jälkimmäinen vertailee maita tai yrityksiä niiden kyvyn suhteen valmistaa tiettyä hyödykettä pienemmillä raja- ja vaihtoehtoiskustannuksilla.
Absoluuttisella edulla tarkoitetaan tilannetta, jossa yritys tai maa voi tuottaa hyödykkeen nopeammin, laadukkaammin ja tuotolla, joka on suurempi kuin toinen kilpaileva yritys tai maa.
Comparative Advantage puolestaan kuvaa tilannetta, jossa maa tai yritys voi valmistaa hyödykkeitä ja palveluita pienemmillä vaihtoehtoiskustannuksilla kuin toinen kilpaileva maa tai yritys.
Vertailutaulukko absoluuttisen edun ja suhteellisen edun välillä (taulukkomuodossa)
| Vertailuparametri | Ehdoton etu | Suhteellinen etu |
|---|---|---|
| Määritelmä | Yrityksellä tai valtiolla, joka voi tuottaa korkealaatuisempia tavaroita tai palveluita pienemmillä panoksilla ja pienemmillä kustannuksilla, sanotaan olevan absoluuttinen etu näiden tavaroiden tai palvelujen tuotantoon verrattuna muihin kilpailijoihin. | Yrityksellä tai valtiolla, joka voi tuottaa korkealaatuisempia tavaroita tai palveluita pienemmillä vaihtoehtoiskustannuksilla kuin muut kilpailijat, sanotaan olevan suhteellinen etu muihin kilpailijoihin verrattuna. |
| Merkitys | Se toimii perustana ansaita suurempia voittoja vaihdosta eri yksiköiden välillä, joilla on ehdoton etu eri tavaroita ja palveluita vastaan. | Se kannustaa tuottajia erikoistumaan tiettyjen hyödykkeiden ja palvelujen tuotantoon. |
| Vertailee | Maiden tuottavuus. | Tuotannossa menetetty mahdollinen voitto. |
| Kehittäjä | Adam Smith | David Ricardo |
| Rajoitus | Ei voi toimia, vaikka jollakin tuottajista ei olisi ehdotonta etua mihinkään hyödykkeestä tai palvelusta. | Sisäpolitiikkaan puuttuminen on esteenä Comparative Advantage -mallin toteutumiselle. |
Mikä on ehdoton etu?
Se viittaa kokonaisuuden tai maan kykyyn tuottaa hyödyke tai palvelu kustannuksilla, jotka ovat alhaisemmat kuin mikään muu kilpailija. Saadakseen ehdottoman edun hyödykkeen tai palvelun tuotannossa yksikön tai maan on tuotettava kyseinen hyödyke tai palvelu pienemmällä panoksella tai lyhyemmässä ajassa kuin toisen maan tai yksikön, joka tuottaa samaa hyödykettä tai palvelua.
Absoluuttisen edun teorian kehitti Adam Smith kuuluisassa teoksessaan Wealth of Nations. Tämän käsitteen avulla hän yritti selittää, kuinka kansat voivat hyötyä kaupasta erikoistumalla tiettyjen hyödykkeiden tai palvelujen tuotantoon ja viemällä niitä saadakseen yliotteen muihin kansakuntiin, jotka tuottavat samoja hyödykkeitä tai palveluita.
Kansakunnat, joilla on ehdoton etu tiettyjen tavaroiden tai palvelujen tuotannossa, voivat käyttää näiden tavaroiden tai palveluiden myynnistä saadut voitot ostaakseen hyödykkeitä ja palveluita muilta valtioilta, joista niitä ei ole.
Jos kaikki kansat noudattavat samaa prosessia ja vaihtavat tavaroita ja palveluita, joissa niillä on ehdoton etu, kaikki kansat voivat hyötyä tällaisesta suhteesta. On kuitenkin tärkeää huomata, että tällainen suhde on käytännöllinen vain, jos jokaisella näistä kansakunnista on vähintään yksi hyödyke tai palvelu, jossa niillä on ehdoton etu muihin verrattuna.
Esimerkiksi: Maa A tuottaa sekä viiniä että maissia. Mutta maa B tuottaa parempilaatuisia viinejä pienemmällä määrällä tuotantopanoksia ja myy suuremmalla voitolla. Näin ollen maalla B on sanottu olevan ehdoton etu viinin tuotannossa. Siksi maan A tulisi tässä skenaariossa keskittyä maissin tuotantoon, jossa sillä voi olla ehdoton etu sen sijaan, että se kiistäisi maan B tehokkuuden viinintuotannossa.
Mikä on suhteellinen etu?
Se viittaa yhteisön tai maan kykyyn tuottaa hyödykettä tai palvelua pienemmillä menetetyillä vaihtoehtoiskustannuksilla kuin muiden kaupankäyntiyksiköiden tai -maiden. Se ei tarkoita, että tietty yritys tai maa olisi tehokkaampi tuottamaan tiettyä hyödykettä tai palvelua. Pikemminkin se merkitsee sitä, että maan yrityksen on uhrattava vähemmän tuottaakseen tuon hyödykkeen tai palvelun.
Käsitteen kehitti David Ricardo kuuluisassa kirjassaan On the Principles of Political Economy, joka julkaistiin vuonna 1817. Tässä kirjassa hän yritti selittää, kuinka Englanti ja Portugali hyötyisivät toisiaan, jos ne yrittäisivät erikoistua sellaisten tavaroiden tuotantoon, joissa niillä on suhteellinen etu sen sijaan, että tuottaisi tavaroita, jotka vaatisivat korkeampia kustannuksia ja panoksia. Näin ollen hän ehdotti, että Portugalin tulisi keskittyä viinintuotantoon ja Englannin vaatteiden valmistukseen.
Keskeistä tässä konseptissa on vaihtoehtoiskustannusten ajatus, joka määritellään mahdolliseksi voitoksi, joka menetetään, kun tietty vaihtoehto valitaan toiseen verrattuna. Yrityksellä tai maalla, joka tuottaa hyödykkeen pienemmällä mahdollisella voiton menetyksellä, sanotaan olevan suhteellinen etu kilpailijoihinsa tämän hyödykkeen tuotannossa.
Vertailevaa etua voidaan pitää myös parhaana vaihtoehtona kahden vaihtoehdon välillä, joilla on sekä etuja että haittoja tai kompromissi.
Se perustuu ajatukseen, että vapaaehtoinen kauppa ja yhteistyö voivat hyödyttää molempia yrityksiä tai valtioita kaikkina aikoina. Se rohkaisee valtioita tai yrityksiä tehostamaan sellaisten tavaroiden tai palvelujen tuotantoa, joilla on alhaisemmat vaihtoehtoiskustannukset, jotta ne voivat hyödyttää toisiaan.
Esimerkki: Oletetaan, että sekä maa C että maa D tuottavat viiniä ja maissia. Maassa C yhden viiniyksikön tuotannon vaihtoehtokustannus vastaa 2 yksikköä maissia. Maassa D se vastaa 0,25 yksikköä maissia. Siksi tässä skenaariossa maalla D sanotaan olevan viinintuotannossa suhteellinen etu maahan C verrattuna.
Näin ollen, vaikka maalla C on ehdoton etu sekä viinin että maissin tuotannossa, se yrittää keskittyä maissin tuotantoon ja maa D keskittyy viinin tuotantoon. Sen jälkeen he käyvät kauppaa keskenään ja hyötyvät toisiaan.
Suhteellisen edun teoriaa pidetään kansainvälisen kaupan teorian perusperiaatteena.
Tärkeimmät erot absoluuttisen ja suhteellisen edun välillä
Johtopäätös
Molemmat ovat erillisiä taloudellisia termejä, joita käytetään vertailuun kotimaan tai kansainväliseen kauppaan osallistuvien yritysten tai maiden välillä. Ne myös perustelevat, miksi yritysten tai maiden tulisi käydä kauppaa keskenään.
Jos kaksi yritystä tai maata, joilla on ehdoton etu tietyissä hyödykkeissä tai palveluissa, käy kauppaa keskenään, ne voivat hyötyä molemminpuolisesti tällaisesta vaihdosta. Ja vaikka tuottajalla ei olisi ehdotonta etua tiettyjen hyödykkeiden tai palvelujen tuotannossa, yritykset tai maat voivat silti hyötyä tällaisesta suhteesta erikoistumalla tavaroihin tai palveluihin omien suhteellisten etujensa perusteella.
