Puhe, jonka yksi henkilö pitää gaggleille tai laajalle yleisölle ja jota käytetään ohjaamaan tai parantamaan tiettyjä saman tyylisiä yleisöjä, kun taas keskustelusta puhuttaessa, esittävät ryhmät, jotka esittävät argumentteja aiheen puolesta tai vastaan ja käyttävät kaikkiin suuntiin monista eri aiheista
Puhe vs keskustelu
Ero puheen ja väittelyn välillä on se, että puhe on itsekeskeistä, eikä vastustajia ole, kun taas keskustelu on kahden tai paljon välillä kilpailuhenkisessä ja voittajan hengessä. Kaikki keskustelun osapuolet tarjoavat osakkuustutkinnon vastakkaisen mielipiteen ja vastakkainen puhe tarjoaa yhden mielipiteen tai näkemyksiä aiheesta, joka on annettu osakkuustutkinnon yleisölle.
Puhe on vain yksi tapa ilmaista persoonallisuuden ajatuksia tietystä aiheesta. Puhe vaatii valmistelua ja toimittamista. Puhuja esittelee ajatuksiaan tietystä aiheesta osallistuvalle yleisölle. Yleisö voi tuntea myötätuntoa puhujan projektia tai asiaa kohtaan tai kääntyä siihen.
Keskustelu voisi olla kahden ryhmän välinen kiistely, jossa yksi klusteri voi tukea inspiraatiota ja myös eri klusteri vastustaa vastustajan käsityksiä. Keskustelu asettaa muodolliset rutiinit puhemenetelmälle. Aiheen puhuja puhuu ja sen jälkeen puhuja aihetta vastaan.
Puheen ja keskustelun vertailutaulukko
| Vertailuparametrit | Puhe | Keskustelu |
| Esittely | Yhden henkilön tekemä gaggle tai laajalle yleisölle. | Ryhmät esittävät argumentteja aiheen puolesta tai vastaan. |
| Sisältö | Käytetään ohjaamaan tai parantamaan tiettyjä saman tyylisiä yleisöjä. | Käytetään kaikkiin suuntiin monissa eri aiheissa. |
| Menetelmä | Erilaiset puheet palvelevat täysin erilaisia kuuntelijaryhmiään eri tilanteissa. | Keskustelulla on muoto ja synkronointi, joista tulee sopia ennen keskustelua. |
| Osallistuminen | Puheen luomiseen tarvittava syöttö on oikea. | Keskustelutapa järjestyy sen ympärillä, että keskustelun kohteena olevan aiheen puolesta tai sitä vastaan esitetään aina esitys. |
| Toimitus | Toimittaa liitännäisyleisölle puhuja, joka on valmistellut aiheen yleisölle sopivaksi. | Keskustelun aiheen kaksi vastakkaista puolta esittävät. |
Mikä on puhe?
Hyvä puhe vaatii valmistelua ja toimittamista. Puhuja esittelee yleisölle ajatuksiaan valitusta aiheesta. Yleisö voidaan luoda myös akateemisessa ympäristössä olevista opiskelijoista tai se voi hyvinkin olla poliittista alkuperää. Puhe voidaan pitää opetuspiireissä tai sosiaalisissa tapahtumissa, kuten häissä, erityisissä syntymäpäivissä ja vaihtoehtoisissa tilaisuuksissa.
Puheen pitämisen aikana osallistujien tulisi keskittyä enemmän pidettäviin kohtiin, puheen sävyyn ja kehon eleisiin. Vielä tärkeämpää on, että puhuja ei saisi poiketa aiheesta. Kuuntelijat ovat avain menestykseen, joten puhe tulee esittää kauniilla tavalla, joka houkuttelee kuuntelijoita.
Puhe voi olla epävirallinen, jossa tiedotetaan yhteiskunnallisesta asiasta, tai ylimääräinen muodollinen puhe seuraajayleisön edessä. Puhuja antaa tyypillisesti yhdysvaltalaisen mielipiteen tietystä aiheesta. Yleisö voi tuntea myötätuntoa puhujan projektia tai asiaa kohtaan tai kääntyä siihen.
Puhe sisältää lisäesityksiä valitun aiheen ympärillä, jotta yleisö pysyy kiehtovana ja huomio kiinnitetään puhujaan. Puhe on eräänlainen kommunikaatio, joka sisältää puhumisen tai esityksen pitämisen yleisölle. Kahden ihmisen välinen keskustelu on esimerkki puhumisesta. Presidentin puhe on esimerkki puheesta.
Mitä on keskustelu?
Vaikka keskustelu vaatii julkista puhetta, keskustelun rakenne on erilainen. Puhujien tarkoitus keskustelussa on esittää vastakkaisia puolia aiheesta, jota voidaan väittää puolesta tai vastaan. Keskustelu asettaa muodolliset rutiinit keskustelun menetelmälle.
Aiheen puhuja puhuu ja sen jälkeen puhuja aihetta vastaan. Joissakin asioissa voi olla myös yksi puhuja jokaisessa keskusteluryhmässä. Yleisö kuuntelee puheen kahta puolta ja voi ystävällisesti liittää puheisiin tutkinnon mielipiteen.
Dialogi on ensisijaisesti osatutkinnon laajennettu muodollinen argumentti. Dialogiin kiinnittämisen etuna on, että väittelyn molemmat puolet annetaan yleisölle. Keskustelulla on säännöt ja määritelmät. On olemassa erilaisia keskusteluja ja muutamilla akateemisilla laitoksilla on keskusteluseura.
Ennen vuoropuhelua on tarpeen linjata perusteet, joilla keskusteluja käydään. Jotkut keskustelut tuomitaan ja yleisö osallistuu. Yleensä on 2 ryhmää, joista toinen on aihetta kannattava joukkue ja toinen ryhmä aihetta vastaan.
Useimmissa keskusteluissa keskustelun reunoihin on nimetty eri jäseniä. Apulaistutkinto-poikkeus nykyiseen keskusteluun voi olla debattimuoti, jota kutsutaan "Turncoat-debattiksi", ja tämän skenaarion aikana yksi henkilö ottaa väitteen molemmille puolille ja esittää sooloesityksen.
Tärkeimmät erot puheen ja keskustelun välillä
Johtopäätös
Tästä päätämme, että jokaisen puheen ja keskustelun tarkoituksena on valaista yleisöä tietystä aiheesta. Puhe esittää datan tai asiantuntemuksen puhujan näkökulmasta. kun taas keskustelulla on kaksi näkökulmaa. Yleisö päättää, mitä näkemystä he tukevat, ja kyselyn ja vastauksen aikana he valitsevat näkökulman, jonka he hyväksyvät todeksi. Sekä puhe että keskustelu ovat eräänlaista julkista puhumista, joka voi olla vaikea ala.
He auttavat osallistuvia opiskelijoita oppimaan voittamaan pelkonsa ja kohtaamaan suuren yleisön. Kyky suorittaa tehtävä voi lisätä itseluottamusta jokaiselle opiskelijalle. Se tuo samalla esiin opiskelijoiden artikulaatiotaidot. Extempoor-puhekilpailut pakottavat opiskelijat olettamaan jaloilleen ja analysoimaan aihetta, pohtimaan kaikkea siihen liittyvää pientä kirjainta, päättämään, mihin suuntaan puheen tulee viedä, kun taas luodaan se tarpeeksi kiehtovaksi ja vakuuttavaksi yleisölle.
He yhdistävät hyvin paljon älykkyyden ja lahjakkuuden rehellistä päätöstä puuttua osallistujien paineeseen. Keskustelut ovat vuorovaikutteisia, ja ne opettavat lisäominaisuuksia, kuten vastustajan näkökulman kunnioittamista ja ymmärtämistä. He tarvitsevat myös radikaalin analyysin keskustelemaansa aiheesta. Yksi tarvitaan saadakseen oman argumentin ja siksi ero tarvitaan vastustamaan vastustajien argumentteja.
