Espanjan kieli on varsin mielenkiintoinen ja sitä puhutaan useimmissa Etelä-Amerikan ja joissakin Euroopan maissa myös! Toisin kuin englannin kielellä, jolla on nyt vain yksi menneisyys, espanjalla on kaksi menneisyyttä: preterite sekä epätäydellinen. Verbeistä voidaan generoida epätäydelliset ja preteriitit aikamuodot niiden merkityksestä riippuen. Säännölliset verbit, joiden loppu on –ar, voidaan kääntää mihin tahansa aikamuotoon joidenkin erikoisliitteiden avulla.
Joten tämän artikkelin tarkoituksena on auttaa sinua ymmärtämään eri menneisyyden aikamuotoja; pieni ja epätäydellinen sekä esimerkkejä ja taulukkomuotoisia kuvailevia kohtia.
Preterite vs epätäydellinen
Preteriitin ja epätäydellisen välinen ero on se, että preteriitin aikamuotoa on käytetty kuvaamaan valmiita toimintoja historiassa. Sillä ei ehkä ole alkua tai loppua. Epätäydellistä aikamuotoa sitä vastoin käytetään kuvaamaan tekoja, joita ei ole saatu valmiiksi menneisyydessä. Kun puhut aiemmista toistuvista tai jatkuvista toiminnoista, käytä epätäydellistä aikamuotoa. Kun aikaisemmalla toiminnalla ei ole selkeää alkua ja loppua, hyödynnetään epätäydellistä.
Kaikki normaalit verbit voidaan helposti muuntaa preteriittimuotoon. Epäsäännöllisiä verbikonjugaatioita on vaikea muistaa. Mielenkiintoista on, että useilla yleisimmillä epäsäännöllisillä preteriittiverbeillä on malli, joka sisältää uuden varren ja erilliset päät muutamille aiheille. Huomionarvoista on myös se tosiasia, että ser ja ir preterite -konjugaatiot ovat identtisiä. Espanjan kielen aikamuoto on yksi monista, joita voidaan käyttää kuvaamaan aikaisempia tekoja tai tapahtumia. Preteriittiä on käytetty ilmaisemaan jo tapahtuneita tekoja.
Espanjan kielitieteessä epätäydellinen (imperfecto) on kahden yksinkertaisen menneisyyden konjugaatio. Sitä käytetään edellisessä jatkuviin tai toistuviin toimiin. Sitä käytetään myös esimerkiksi kuvaukseen, olemisen vaiheisiin ja historiallisen kontekstin tarjoamiseen. Imperfektissä normaalit verbit jaetaan kahteen luokkaan: –ar-verbit sekä –er/–ir-verbit.
Epätäydellistä aikamuotoa käytetään kuvaamaan jatkuvia tekoja ja tiloja menneisyyden tai alkuajan olemisesta sekä ilmaisemaan tavanomaista käyttäytymistä. Tarinankerronnassa preterittiä ja epätäydellisyyttä hyödynnetään aivan eri tavoilla.
Vertailutaulukko Preteritein ja Epätäydellisen välillä
| Vertailuparametrit | Preteriti | Epätäydellinen |
| Merkitys | Preteriittiä on käytetty kuvaamaan historian päättynyttä toimintaa. | Espanjan kielitieteessä epätäydellinen (imperfecto) on kahden yksinkertaisen menneisyyden konjugaatio. Sitä käytetään edellisessä jatkuviin tai toistuviin toimiin. |
| Tyypit | Preteriitit päätteet verbeille – er ja – ir saavat aikaan i>y:n oikeinkirjoituksen muutoksen kolmannen persoonan muodoissa (él, ella, ustedes, ellos, ellas ja ustedes). | Poista -ar-pääte verbeistä -ar ja korvaa se seuraavilla päätteillä: -aba, -abas, -ábamos, - Poista -er ja -ir -päätteet verbeistä -er ja -ir ja korvaa ne seuraavilla: - a, -as, -amos, -ais, -an; -amos, -amos, -ais; -amos, -ais; -ais; -amos, Epätäydellisissä ser, ir ja ver ovat epäsäännöllisiä. |
| Aika | Preterite kuvaa tiettyä ajankohtaa, jolloin toiminto tehtiin. | Se näyttää yleisen ja likimääräisen ajan ilman erittelyä lauseessa. |
| Menneet teot' | Preterite-verbiä käytetään, kun toiminta on tehty vain "kerran". | Sitä käytetään, kun toimintoa tehdään usein. |
| Esimerkki | "Alex puhui kaksi tuntia" tarkoittaa: Alex hablo' dos hora. Tässä sana puhui tai 'hablo' tarkoittaa, että toiminta oli ohi ja tapahtui vain kerran. | "Alexilla oli tapana puhua ranskaa" tarkoittaa: Alex hablaban en French. |
Mikä on Preterite?
Useimmissa tapauksissa preteriittiä käytetään kuvaamaan valmiita tekoja (toimintoja, joilla on määritelty aloitus- ja loppupisteet.) Nämä voivat olla yksinäisiä tekoja, toimintoja, jotka olivat osa tapahtumien kokoelmaa, toimintoja, jotka toistettiin tietyllä messulla muutaman kerran tai toimet, jotka ilmaisevat selkeästi toiminnan alkamisen ja päättymisen.
Preteriittiä käytetään usein kuvaamaan työtä tai tekoja, jotka on aiemmin tehty menneessä aikamuodossa. Se tarkoittaa myös, että toiminnalla oli alku ja loppu, kun se suoritettiin menneisyydessä. Se viittaa toimintaan, joka on saattanut tapahtua vain kerran. Toisin sanoen tämä aikamuoto määrittää, milloin työ tai toiminta tapahtui.
Molempia verbimuotoja voidaan käyttää useimmissa tapauksissa, kun viitataan vain käynnissä olevan toiminnan lopettamiseen. Jatkuvan toiminnan keskeyttäneelle toiminnalle käytettäisiin preteriittiä, kun taas epätäydellistä aikamuotoa käytettäisiin toiminnalle, joka keskeytettiin tai jota seurasi toinen. Tavalliset verbit, joissa on -ar-päätteet, poistetaan ja yksi seuraavista lisätään käyttämään preteriittiä: é, aste, ó, amos ja aron.
Mikä on epätäydellinen?
Epätäydellisen yleinen merkitys tarkoittaa, että "merkitsee mennyttä toimintoa, joka on käynnissä, mutta jota ei ole saatu päätökseen kyseisellä hetkellä Oxfordin mukaan". Espanjan kielioppissa epätäydellistä aikamuotoa käytetään tyypillisesti kuvaamaan tekoja, jotka tapahtuivat menneisyydessä, mutta joilla ei ollut selkeää johtopäätöstä. Nämä voivat olla keskeneräisiä toimia tai yleensä viitata aikaisempaan ajanjaksoon.
Se kuvaa laajaa ajanjaksoa, jolloin edellinen toiminto tapahtui. Tämä aikamuoto edustaa aikaisempaa toimintaa, joka on suoritettu useammin kuin kerran. Toimet tehtiin säännöllisesti. Esimerkiksi Florianilla oli tapana herätä joka päivä klo 8.00. Se kuvaa mitä tapahtui menneisyydessä tietyllä hetkellä.
Kuten toinen esimerkki: "kun aurinko nousi ja tähdet alkoivat loistaa". Normaalit verbit, joissa on –ar-pääte, jätetään pois ja yksi näistä korvataan käyttämään imperfektia: abas, aba, ábamos, aban. Epätäydellistä aikamuotoa käytetään tyypillisesti kuvaamaan tekoja, jotka tapahtuivat menneisyydessä, mutta joista ei ollut selvää johtopäätöstä. Nämä voivat olla keskeneräisiä toimia tai yleensä viitata aikaisempaan ajanjaksoon.
Tärkeimmät erot Preteriitin ja Epätäydellisen välillä
Johtopäätös
Menneisyydessä tapahtuneiden toimintojen osoittamiseen käytetään preteriittiä ja epätäydellistä aikamuotoa. Pääasiallinen ero on, että preteriittiä käytetään kuvaamaan tekoja, jotka ovat täysin suoritettuja ja tapahtuneet tietyllä hetkellä. Epätäydellinen aikamuoto sen sijaan viittaa toimiin, jotka toistettiin tietyn ajan kuluessa.
Näillä teoilla ei ole kiinteää lopputulosta sellaisen ajan arvaamattomuuden vuoksi. Englannin kielessä sana "tod to" on yleisversio imperfektistä. Kuten englannin kielessä, et kuitenkaan välttämättä käytä sanaa "tottuu" viitattaessa aikaisempaan toimintaan.
