Viestintäprotokolla on yleensä sääntöjärjestelmä, joka sallii viestintäjärjestelmän yksiköiden tiedonsiirron. Protokolla määrittää tiedonsiirron, sääntöjen ja syntaksin synkronoinnin. Protokollat voidaan toteuttaa ohjelmistolla, laitteistolla tai näiden yhdistelmällä.
HDLC ja SDLC ovat kaksi protokollaa, jotka tarjoavat tietokoneiden välisen pisteen ja monipisteen välisen yhteyden. Molemmat ovat tietoliikenneprotokollia, joita käytetään tietokoneverkkojen datalinkin kerroksessa. HDLC:n ja SDLC:n välillä on kuitenkin useita eroja.
HDLC vs SDLC
Suurin ero HDL C:n ja SDLC:n välillä on siirtotilat. HDLC tukee kolmea siirtotilaa NRM:n kanssa, kun taas SDLC tukee vain yhtä siirtotilaa, nimittäin NRM:ää. HDLC:n kehitti ISO (International Organisation for Standardization), kun taas SDLC:n kehitti IBM (International Business Machines Corporation).
Lyhenne sanoista korkean tason datalinkin ohjaus on HDLC. Sen on kehittänyt ISO tai yksinkertaisesti kansainvälinen standardointijärjestö. Se tarjoaa sekä yhteydettömän palvelun että yhteyskeskeisen. Nykyään sitä käytetään yksinomaan laitteiden yhdistämiseen toiseen ABM:n (Asynchronous Balanced Mode) avulla.
Järjestelmäkehityksen elinkaaren lyhenne on SDLC. Se on tietojärjestelmän käyttöönotto-, testaus-, luonti- ja suunnitteluprosessi. Se on käsite, joka koskee useita ohjelmisto- ja laitteistokokoonpanoja. Järjestelmänä se voi koostua vain ohjelmistosta, laitteistosta tai molempien yhdistelmästä.
Vertailutaulukko HDLC:n ja SDLC:n välillä
| Vertailuparametrit | HDLC | SDLC |
|---|---|---|
| Tulkinta | Se on joukko sääntöjä tai protokollia tiedonsiirtoon verkkopisteiden välillä. | Se viittaa metodologiaan, jossa korkealaatuisten ohjelmistojen luomisprosessi on selkeästi määritelty. |
| Kehittäjä | ISO (International Organisation for Standardization) | IBM (International Business Machines Corporation) |
| Kehitetty | Vuonna 2002 | Vuonna 1975 |
| Vakio | ISO/IEC 13239 | ISO/IEC 12207 |
| Paketin koot | Useita bittioktetteja | 8, 16, 32 ja niin edelleen |
Mikä on HDLC?
HDLC tai korkean tason datalinkin ohjaus on yleensä joukko sääntöjä tai protokollia tiedonsiirtoon verkkopisteiden välillä. Se on asynkronisen datalinkkikerroksen bittisuuntautunut protokolla. Sen on luonut kansainvälinen standardointijärjestö tai ISO.
HDLC:ssä olevat tiedot järjestetään yksikköön tai kehykseen ja verkon kautta lähetetään määränpäähän, joka varmistaa niiden saapumisen onnistuneesti. Se myös hallitsee tahdistusta tai kulkua, jolla tiedot lähetetään. IP- tai Internet-protokollassa HDLC:tä käytetään useimmin.
HDLC perustuu IBM:n SDLC-protokollaan. HDLC:n käyttö verkkoteollisuudessa johtaa moniin muihin nykyään käytettyihin standardeihin. Se on myös kehysmekanismin perusta, joka käyttää PPP:tä synkronisilla linjoilla, joita käytetään yhdistämään WAN-internet-linkit useisiin palvelimiin.
Lähetettäessä HDLC-kehyksiä kehyksen tarkistussekvenssi on joko 32-bittinen CRC-32 tai 16-bittinen CRC-C CITT, joka lähetetään tiedon kautta. HDLC-kehykset antavat vastaanottimille käyttää algoritmeja lähetyksen aikana mahdollisesti syntyvien virheiden havaitsemiseen. Vakioprotokollana useat laitteistovalmistajat käyttävät sitä yleensä
Mikä on SDLC?
SDLC eli ohjelmistokehityksen elinkaari on kehys, jota käytetään yleisesti projektinhallinnassa. Siinä kuvataan tehtävät ja vaiheet, jotka liittyvät ohjeiden käyttöönotossa sekä jokainen kirjoitus- ja tietotietokoneen vaihe tiettyjen tehtävien suorittamiseksi.
Tärkeä tavoite on tuottaa laadukkaita ohjelmistoja tehokkaasti ja nopeasti vaiheittain tai sarjassa. Tämän protokollan vaiheiden määrä vaihtelee liiketoimintaohjelmiston ja liiketoimintatuotteiden tavoitteiden mukaan. Esimerkiksi perustason ohjelmistoja suunnitellaan, kehitetään, testataan ja julkaistaan.
Mitä tulee julkaisuun, kunnes ohjelmisto lopetetaan, se säilytetään. Yleensä askeleita on viiden ja seitsemän välillä, vaikka mahdollisuuksia on enemmänkin. Suosittuja SDLC-malleja ovat RAD, JAD, prototyyppimalli, spiraalimalli, V-malli, mallin synkronointi ja stabilointi.
Ohjelmistoja kehitettäessä valittavana on lukemattomia ohjelmisto-SDLC-malleja. Monia malleja voidaan yhdistää hybridimenetelmäksi. Tietylle sovellukselle SDLC-mallista riippumatta dokumentointi on ratkaisevan tärkeää, ja se tehdään yleensä kehitysprosessin rinnalla.
Tärkeimmät erot HDLC:n ja SDLC:n välillä
Johtopäätös
Voidaan päätellä, että sekä HDLC että SDLC ovat tietoliikenneprotokollat, jotka tarjoavat tietokoneiden välisen pisteen ja monipisteen välisen yhteyden. Molempia käytetään tietokoneverkkojen tietolinkin kerroksessa. Korkean tason datalinkin ohjauksen lyhenne on HDLC, kun taas järjestelmän kehittämisen elinkaaren lyhenne on SDLC.
Mitä tulee siirtotiloihin, HDLC tukee kolmea siirtotilaa NRM:llä. Kääntöpuolella SDLC tukee vain yhtä siirtotilaa, nimittäin NRM:ää. HDLC:n pakettikoot ovat bittioktettin kerrannaisia. Mutta 8, 16, 32 ja niin edelleen ovat SDLC:n pakettikoot. Koska HDLC on vakioprotokolla, useat laitevalmistajat käyttävät sitä yleensä, kun taas SDLC:tä käytetään vain joissakin IBM:n laitteissa.
