Tiede on yhteiskunnan asioiden tutkimista ja se hallitsee lukuisia tapoja, joilla yksi asia voidaan muuttaa erilaisiksi. Kaikki molekyylit koostuvat kolmesta suuresta hiukkasesta – protoneista, elektroneista ja neutroneista. Siinä vaiheessa, kun vähintään kaksi hiukkasta pidetään tiukasti yhdessä muodostaen atomin, jokaisen molekyylin ja sen lähellä olevien naapureiden välillä on yhdisteyhteyksiä. Hiukkasen tila välittää runsaasti tietoa ja ensimmäinen askel atomin tieteen ymmärtämisessä on tietää sen laskelma.
Atomin laskenta päättää hiukkasen reaktiivisuuden, ääripään ja luonnollisen liikkeen. VSEPR-hypoteesia (Valence Shell Electron Pair Repulsion) voidaan käyttää päätettäessä atomien laskelmista.
Elektronigeometria vs molekyyligeometria
Ero elektronigeometrian ja molekyyligeometrian välillä on se, että elektronigeometria löydetään ottamalla sekä yksittäisiä elektroniyhdistelmiä että sidoksia hiukkasessa, vaikka molekyyligeometria löydetään käyttämällä vain atomissa olevia sidoksia.
Elektronigeometrian ja molekyyligeometrian vertailutaulukko
| Vertailun parametrit | Elektronien geometria | Molekyyligeometria |
|---|---|---|
| Mitä ne ovat? | Elektronigeometria päättää elektroniparin ja sidosparin sisältävän atomin tilan. | Molekyyligeometria päättää vain sidosjoukot sisältävän hiukkasen tilan |
| Heidän mielipiteensä elektroniparista | Elektronigeometria ottaa huomioon elektroniparin | Molekyyligeometria ei ota huomioon elektroniparia. |
| Elektronit | Elektronien geometria sisältää sekä pito- että ei-pitoelektroneja | Molekyyligeometria sisältää vain pitoelektroneja. |
| Molekyylit | Elektronigeometria auttaa laatimaan elektronijoukkojen suunnitelman. | Molekyyligeometria auttaa määrittelemään molekyylien toiminnan keskusytimien ympärillä. |
| Miten elektronit sopivat yhteen? | Elektronigeometriassa kaikki elektronien yhteensopivuuksien ja sidosjoukkojen ylimäärä tarkistetaan. | Molekyyligeometriassa sidosjoukkojen absoluuttinen lukumäärä lasketaan yhteen. |
Mikä on elektronigeometria?
Elektronigeometria on hiukkasen tila, joka on odotettavissa ottamalla huomioon sekä sidoselektronijoukot että yksittäiset elektronijoukot. VSEPR-hypoteesi ilmaisee, että tietyn hiukkasen ympärillä sijaitsevat elektronijoukot hylkivät toisiaan.
Elektronijoukkoja luonnehditaan elektroneiksi kaksi kerrallaan tai sidoksiksi, yksinäisiksi joukoiksi tai silloin tällöin yksittäiseksi parittomaksi elektroniksi. Koska elektronit ovat jatkuvasti tasaisessa liikkeessä ja niiden kulkua ei voida määritellä ratkaisevasti, atomin elektronien pelisuunnitelma on kuvattu elektronin paksuuden siirtymisen suhteen. Nämä elektronijoukot voivat olla joko pitäviä elektroneja tai ei-pitäviä elektroneja.
Elektronigeometria antaa hiukkasen näennäisen suuren joukon sidoksia ja yksittäisiä joukkoja avaruudellisen toimintatavan. Elektronigeometria voidaan hankkia käyttämällä VSEPR-hypoteesia.
Meidän pitäisi ajatella esimerkiksi CH4:ää: Keskimmäinen hiukkanen tässä on C ja valenssielektronia on 4. Vetyhiukkaset antavat 4 elektronia, mikä tarkoittaa, että C:n ympärillä on 8 elektronin summa. Yksittäisiä sidoksia tässä tilanteessa on 4 ja yksittäisten joukkojen määrä on 0. Tällä tavalla päätämme, että CH4:n elektronigeometria on tetraedrinen.
Mikä on molekyyligeometria?
Molekyyligeometriaa käytetään päättämään hiukkasen tila. Se vain viittaa atomissa olevien joottien kolmiulotteiseen toimintatapaan tai rakenteeseen. Yhdisteen molekyyligeometrian ymmärtäminen ratkaisee reaktiivisuuden, ääripään, varjostuksen, vapautumisajan ja vetovoiman.
Hiukkasen laskeminen on tyypillisesti kuvattu suhteessa sidospituuksiin, sidospisteisiin ja vääntöpisteisiin. Pienille hiukkasille molekyyligeometrian resepti ja standardisidospituuksien ja -pisteiden taulukko saattavat olla kaikki tarpeellinen atomin matematiikan päättämiseen. Toisin kuin elektronigeometria, se ennakoidaan ottamalla huomioon vain elektronijoukot.
Meidän pitäisi harkita veden (H2O) tapausta. Tässä happi (O) on päämolekyyli, jossa on 6 valenssielektronia, joten se vaatii 2 lisäelektronia kahdesta vetypartikkelista oktettinsa viimeistelyyn. Joten on olemassa 4 elektronijoukkoa, jotka on järjestetty tetraedriseen muotoon. Yksittäissidossarjoja on myös 2, joten seuraava muoto on taivutettu.
Tärkeimmät erot elektronigeometrian ja molekyyligeometrian välillä
Johtopäätös
Elektronigeometria sisältää hiukkasessa olevat yksittäiset elektronijoukot. Molekyyligeometriaa voidaan ohjata tietyllä hiukkasella olevien sidosten määrällä.
Ymmärtäessämme, mistä aine koostuu, saamme selville niin monia uusia asioita, että periaatteessa hukkaamme itsemme ihastuttavaan tieteen universumiin.
Joitakin ideoita voi kuitenkin olla hieman vaikea arvostaa, kun otetaan huomioon, että ne vaikuttavat vertailukelpoisilta, tai sen tosiasian valossa, että ne ovat yksinkertaisesti hämmentäviä! Yksi tällainen ajatus on ero elektronien laskennan ja atomimatematiikan välillä.
Elektronigeometria rohkaisee meitä erilaisten elektronien kerääntymisen suunnitelmassa. Molekyyligeometria taas rohkaisee meitä ymmärtämään koko iotan ja sen pelisuunnitelman. Se on 3D-suunnitelma tietyn atomin näennäisestä joukosta jootteja.
