Yksipuoliset ja kahdenväliset sopimukset ovat molemmat kaksi erilaista toimeenpanosopimusta, joissa sopimuspuolten velvoite on vielä täyttämättä. Yksipuoliset sopimukset ovat sellaisia, joissa toinen osapuolista ei vielä suorita velvoitettaan, kun taas kahdenväliset sopimukset ovat sellaisia, joissa molemmat osapuolet jätetään täyttämään velvoitteensa.
Koska yksipuoliset sopimukset ovat yksipuolisia, toinen osapuolista tunnetaan tarjouksentekijänä ja toinen tarjouksen saaja. Kahdenvälinen sopimus koskee kahta osapuolta ja siksi molemmat tunnetaan velvoitteina ja velkojana.
Yksipuoliset vs kahdenväliset sopimukset
Erona yksipuolisten ja kahdenvälisten sopimusten välillä on se, että yksipuolisissa sopimuksissa lupaus tehdään vastineeksi teoista, kun taas kahdenvälisissä sopimuksissa lupaus tehdään lupauksen vastineeksi. Yksipuolisissa sopimuksissa on vain yksi osapuoli, kun taas kahdenvälisissä sopimuksissa on kaksi.
Yksipuolisten ja kahdenvälisten sopimusten vertailutaulukko (taulukkomuodossa)
| Vertailuparametri | Yksipuoliset sopimukset | Kahdenväliset sopimukset |
|---|---|---|
| Merkitys (määritelmä) | Yksipuoliset sopimukset ovat sellaisia, joissa vain toisen osapuolen on suoritettava pakollinen toimenpide lupauksena. | Kahdenväliset sopimukset ovat sellaisia, joissa molempien sopimuspuolten on täytettävä toisilleen antamansa lupaukset vastineeksi itse lupauksesta. |
| Osapuolet | Yksipuolisiin sopimuksiin liittyy yksi osapuoli tai henkilö, jonka on täytettävä jokin velvoite. | Kahdenvälisiin sopimuksiin liittyy yksi tai useampi osapuoli tai henkilö, joiden molempien on täytettävä velvoitteensa tai lupauksensa. |
| Puolueiden nimet | Koska yksipuoliset sopimukset ovat yksipuolisia, lupauksen tarjoava osapuoli tunnetaan tarjoajana ja toinen osapuoli tarjouksen saaja. | Koska kahdenväliset sopimukset koostuvat useammasta kuin yhdestä osapuolesta, joiden on täytettävä lupaukset tai velvollisuudet toisilleen, molemmat tunnetaan velvollisina ja velkojana. |
| Oikeudellinen vaikutus | Koska vain tarjoaja tekee lupauksen, vain tämä osapuoli on laillisesti velvollinen täyttämään sopimuksen. | Koska molemmat osapuolet lupaavat toisilleen, molemmilla on laillinen velvollisuus toteuttaa sopimus, ja näin ollen vaikutus on molemminpuolinen. |
| Vaadittu aika | Koska yksipuoliset sopimukset tekee yksi osapuoli, tiukkoja määräaikoja ei ole. Tarjouksentekijä voi pidentää määräaikaa, koska hän on ainoa velvollinen suorittamaan sen. | Kahdenvälisissä sopimuksissa on tiukemmat ohjeet, koska molemmat osapuolet sopivat yhteisestä aikataulusta sopimuksen alussa. |
Mikä on yksipuolinen sopimus?
Yksipuoliset sopimukset ovat yleensä yksipuolisia ja toimintalupauksen toteuttaa jompikumpi sopimuspuoli. Puolue lupaa tehdä jotain tai olla tekemättä jotain vastineeksi teosta.
Yksipuoliset sopimukset ovat osa toimeenpanosopimusta, jossa osapuolten velvoitteet ovat vielä täyttämättä. Yksipuolisissa asiakirjoissa tai sopimuksissa vastike on luvatun toiminnan tai velvoitteen suorittaminen.
Yksipuolisissa sopimuksissa, vaikka kyseessä on yksipuolinen sopimus, on myös mahdollista, että lupaaja on jo suorittanut tietyn toimenpiteen ja sopimus muodostuu toiselle osapuolelle velvollisuuksiensa täyttämiseksi. Yksipuolisen sopimuksen osapuolia kutsutaan tarjoajiksi ja tarjouksen tekijöiksi.
Yksipuolisissa sopimuksissa molempien osapuolten välillä ei ole molemminpuolista lupausta ja vain velvoitteen täyttävä osapuoli on laillisesti sidottu sopimukseen ja rikkomisen seurauksiin. Tarjouksen saaja ei ole velvollinen suorittamaan tiettyä toimenpidettä, koska tarjoajalle ei ole annettu palautuslupausta.
Esimerkki jokapäiväisestä elämästä voisi olla se, että kun ihminen on eksyksissä, hänen perheenjäsenensä tai sukulaisensa yleensä ilmoittavat, että henkilö on kadonnut, ja jokainen, joka löytää henkilön tai ilmoittaa siitä, palkitaan. Tässä tapauksessa mainostaja on tehnyt yksipuolisen sopimuksen.
Hän on velvollinen toimimaan palkitsemalla kadonneen löytäjän. Kun sellainen julistetaan julkiseksi, kukaan ei ole velvollinen löytämään kadonnutta, vaan voi tehdä sen vapaaehtoisesti, ja jos sitä ei tehdä, sillä ei olisi oikeudellisia vaikutuksia.
Siten oikeudellisesti yksipuolisia sopimuksia tekee henkilö, joka toimii lupaajana ja lupaa tehdä tietyn toimenpiteen, jos hänen ehdot täyttyvät, ja sopimuksen toinen puoli on yleensä avoin ja sisältää kaikki ne, jotka täyttävät sopimuksen. sopimusehdot ja olla oikeutettu saamaan palkkiot.
Mikä on kahdenvälinen sopimus?
Kahdenväliset sopimukset tehdään yleensä kahden tai useamman osapuolen välillä, ja ne näkyvät enimmäkseen yritys- ja henkilökohtaisissa sopimuksissa. Kahdenväliset sopimukset sitovat yleensä molempia osapuolia laillisesti, koska molemmat osapuolet määrittelevät ehdot yhteisellä sopimuksella.
Kahdenväliset sopimukset ovat yleensä niitä, jotka ovat olemassa suuressa mittakaavassa ja ovat suurimman osan ajasta käytössä. Nämä voivat olla yksinkertaisia sopimuksia, joita teemme ostaessamme tiettyä tavaraa supermarketista, jossa markkinat suostuvat myymään meille tuotteen ja me suostumme maksamaan siitä.
Ammattimaiset kahdenväliset sopimukset sisältävät työnantajien ja työntekijöiden väliset sopimukset, myyntisopimukset, vuokrasopimukset, asuntolainat jne. Kahdenvälisissä sopimuksissa molempien osapuolten on annettava jonkin verran lupauksia toimenpiteen suorittamisesta vastineeksi toistensa lupauksista.
Näin ollen kahdenvälisen sopimuksen ehdot ovat molempia osapuolia oikeudellisesti sitovia, koska ne on laadittu osapuolten itsensä tarjousten ja neuvottelujen kautta, ja rikkovan osapuolen on kohdattava seuraukset.
Aika on myös olennainen osa kahdenvälisiä sopimuksia, sillä tietyt ehdot ja määräajat asetetaan keskenään ennen sopimuksen tekemistä. Koska molempien osapuolten on suoritettava tietty toiminto vastineeksi toistensa lupauksesta, kahdenvälisen sopimuksen osapuolet tunnetaan velvoittajina ja velkojana.
Jos esimerkiksi pizzatoimitusliike lupaa toimittaa pizzan määrätyssä ajassa tai muuten tarjoaisi sen ilmaiseksi, niin täällä syntyy kahdenvälinen sopimus ostajan ja myyjän välille. Näin ollen, jos he eivät pidä kiinni lupauksistaan, heidän on kohdattava seurauksia.
Tärkeimmät erot yksipuolisten ja kahdenvälisten sopimusten välillä
Johtopäätös
Sekä yksipuoliset että kahdenväliset sopimukset ovat olennainen osa jokapäiväistä elämäämme. Me tietoisesti tai tietämättämme astumme näihin molempiin päivittäin elämässämme. Yksipuoliset sopimukset ovat aina yksipuolisia ja lupaavat jonkin verran palkkiota vastineeksi mainitusta vastikkeesta tai toiminnasta, kun taas kahdenväliset sopimukset ovat luonteeltaan kaksipuolisia ja lupaavat suorituksen vastineeksi suorituksesta.
Sekä yksipuoliset että kahdenväliset sopimukset voivat olla sekä suullisia että kirjallisia, ja molemmat ovat lain mukaan täytäntöönpanokelpoisia. Molemmissa sopimuksissa edellytetään, että niiden ehdot ovat laillisia sekä osapuolten kesken neuvoteltuja ja sovittuja.
