GST ja GSTIN ovat kaksi erillistä termiä, jotka ovat osa Intian verorakennetta. Vaikka termit näyttävät jokseenkin samanlaisilta ja aiheuttavat usein hämmennystä ihmisten keskuudessa, ne ovat täysin erilaisia ja palvelevat eri tarkoituksia.
Ne eivät kuitenkaan ole erillisiä, mikä tulee hyvin ilmeiseksi, kun ihmiset tietävät täyden muodonsa ja tarkoituksensa.
GST vs GSTIN
Ero GST:n ja GSTIN:n välillä on, että edellinen viittaa Intian yleiseen välilliseen verorakenteeseen. Jälkimmäinen on yksilöllinen tunnistekoodi, joka annetaan edellisen alla. Toisin sanoen GSTIN on osa GST:n yleistä rakennetta.
Tavara- ja palveluvero eli GST viittaa heinäkuussa 2017 käyttöön otettuun välilliseen verojärjestelmään, joka korvaa Intian massiivisen ja monimutkaisen kulutusverojärjestelmän yksinkertaisella, hallittavalla, yhtenäisellä ja keskitetyllä verojärjestelmällä.
Tarkkaan ottaen se on kulutusvero, joka peritään 1,3 miljardin intialaisen kuluttajan käyttämistä tavaroista ja palveluista.
Vaikka GST veloitetaan kuluttajilta, se saapuu valtiolle tavaroiden ja palvelujen tarjoajien eli yritysten ja yritysten kautta. Siksi yritysten on rekisteröidyttävä GST: hen. Rekisteröitymisen jälkeen heille annetaan yksilöllinen tunnistenumero, joka on tavaran ja palvelun tunnistenumero tai GSTIN.
GST:n ja GSTIN:n vertailutaulukko (taulukkomuodossa)
| Vertailuparametri | GST | GSTIN |
|---|---|---|
| 1. Tarkoitus | Perustaa yhtenäisen, yhtenäisen, yksinkertaisen, läpinäkyvän ja hallittavan välillisen verojärjestelmän koko maahan. | Se on ainutlaatuinen tunnuskoodi, jonka tavoitteena on tuoda kaikki veronmaksajat (jälleenmyyjät, tavarantoimittajat, palveluntarjoajat jne.) yhdelle alustalle yksinkertaista ja käytännöllistä verohallintoa varten. |
| 2. Rakenne | Koostuu kolmesta osasta: CGST (liiton hallituksen perimä osavaltion sisäisestä myynnistä), SGST (osavaltiohallituksen perimä osavaltion sisäisestä kaupasta) ja IGST (liiton hallituksen tarkentama osavaltioiden välisistä liiketoimista). | Koostuu 15 numerosta ja perustuu veronmaksajien PAN-numeroon, jonka rekisteröintinumero on asianomaisen valtion toimittama. |
| 3. Kohderyhmät | Se on kulutusvero ja sitä kannetaan koko maan tavaroiden ja palveluiden ostajilta. | Tämä yksilöllinen tunnistenumero annetaan GST:n mukaan rekisteröidyille yrityksille tai yrityksille, jälleenmyyjille tai tavarantoimittajille ja palveluntarjoajille. |
| 4. Edut | Sitä pidetään maan merkittävimpänä verouudistuksena, joka paitsi yksinkertaistaa välillisen verotuksen järjestelmää, myös ehkäisee verotuksen eli verotuksen peräkkäisiä vaikutuksia. | Se korvasi asianomaisten osavaltioiden hallitusten jälleenmyyjille tai tavarantoimittajille antaman TIN-tunnuksen ja ammattiliiton hallituksen palveluntarjoajille antaman palveluverorekisterinumeron ja yhdisti ne kaikki yhteen alustaan ja antoi heille vain yhden rekisteröintinumeron. |
| 5. Hallinnoi suoraan | On GST-neuvosto, joka määrittää verokannat jakamalla tavarat ja palvelut eri verolevyihin. | Miljoonien veronmaksajien GSTIN-tunnusta hallinnoi ja valvoo Goods and Service Tax Network, GST-portaalin IT-järjestelmää hallitseva organisaatio. |
Mikä on GST?
Goods and Service Tax (GST) on vero, joka kannetaan tavaroiden ja palvelujen kotimaisesta kulutuksesta. Se on 29.4.2017 voimaan tullut välillinen verojärjestelmä, joka korvaa arvonlisäverorakenteen.
GST:n näkyvin piirre, joka erottaa sen vanhemmasta verojärjestelmästä, on se, että se luo yhtenäisen, keskitetyn, läpinäkyvän ja hallittavan verorakenteen, joka estää verotuksen (verojen peräkkäiset vaikutukset).
Se perustaa yhden välillisen veron koko maalle sisällyttämällä siihen veroja, kuten valmisteverot (keskus- ja valtion), lisätullit ja valmisteverot, lisämaksut, valtion arvonlisäveron, palveluveron sekä myynti- ja ostoverot.
GST-lain mukaan ibid-veroja yksinkertaistettiin ja ne sisällytettiin vain kolmeen verotyyppiin, jotka tunnetaan myös GST:n komponentteina:
Intian hallitus on perustanut GST-neuvoston GST-hintojen määrittämiseksi. Se koostuu 34 jäsenestä (pääasiassa kunkin osavaltion valtiovarainministereistä), ja sitä johtaa unionin valtiovarainministeri.
Tavarat ja palvelut on jaettu viiteen veroluokkaan: 0%, 5%, 12%, 18% ja 28%. Tällä hetkellä suurin osa tuotteista kuuluu 18 prosentin veroluokkaan. Tämä on jyrkässä ristiriidassa aiemman järjestelmän kanssa, jossa tavaroista kannettu keskimääräinen vero oli 26,5 prosenttia.
Tiettyjä tavaroita ja palveluita ei kuitenkaan ole sisällytetty GST-järjestelmään, ja yksittäisten osavaltioiden hallitukset verottavat niitä edellisen verorakenteen mukaisesti. Näitä ovat öljytuotteet, sähkö ja alkoholi.
Mikä on GSTIN?
Tavara- ja palveluverotunnistenumero (GSTIN) on yksilöllinen 15-numeroinen tunnistenumero, joka annetaan GST-järjestelmän mukaisesti rekisteröidyille yrityksille.
Pre-GST-järjestelmän aikana näiden yritysten tai jälleenmyyjien tai tavarantoimittajien oli rekisteröidyttävä osavaltion arvonlisäverolain mukaisesti ja niille annettiin yksilöllinen PAN-pohjainen verotunnistenumero. Toisaalta valmistevero- ja tullivirasto (CBEC) myönsi palveluntarjoajille palveluverorekisterinumeron.
GST-järjestelmän mukaisesti kaikki mainitut veronmaksajat on kuitenkin tuotu yhdelle alustalle antamalla heille yksilöllinen valtion PAN-pohjainen tunnistenumero. Ilmeisesti tämä tekee verohallinnosta paljon yksinkertaisempaa ja läpinäkyvämpää.
GSTIN-tunnuksen rakenne on seuraava:
GST-rekisteröintiä varten jälleenmyyjä tai toimittaja voi joko avata online-GST-portaalin tai käydä ammattiliittojen hallituksen perustamassa GST Seva Kendrassa.
Intian hallituksen mukaan seuraavien ihmisten on haettava GST-rekisteröintiä:
- Yritykset, joiden tulot ovat yli 40 lakh.
- GST-lain mukaisesti rekisteröidyt jälleenmyyjät tai toimittajat.
- Yritykset, jotka toimittavat tuotteitaan sähköisten jälleenmyyjien kautta.
- Kaikki sähköiset jälleenmyyjät.
Tärkeimmät erot GST:n ja GSTIN:n välillä
Johtopäätös
Sekä GST että GSTIN ovat verotukseen liittyviä termejä, joilla on eri tarkoitus ja merkitys. Mutta ne liittyvät toisiinsa, koska ilman GSTIN:ää GST:n käyttöönotto ei olisi mahdollista.
Juuri tämän 15-numeroisen yritysten tai yritysten yksilöllisen tunnistenumeron ansiosta hallitus voi periä kulutusveroa ja kasvattaa kassaan.
