Kuvannollisesti viittaa metaforisesti, kun taas kuvaa todellista tapahtumaa. Jos sanot, että kitarasoolo räjäytti pään irti, päätäsi ei pidä olla yhteydessä kehoosi. Vaikka ne ovat tunkeutuneet kuvaannollisesti alueelle, ne eivät ole sama asia; itse asiassa näitä kahta termiä käytetään usein yhdessä kuvan luomiseksi.
Kuvannomainen vs kirjaimellinen
Ero figuratiivisen ja kirjaimellisen välillä on se, että kirjaimellinen kieli tarkoittaa juuri sitä, mitä se sanoo, mutta kuvaannollinen kieli käyttää vertauksia, metaforia, liioittelua ja personifikaatiota ilmaisemaan jotain, usein vastakohtana johonkin muuhun. Se tarkoittaa "sanasta sanaan" ja "täsmälleen". Sitä ei saa käyttää yleisenä virittimenä. Kuvannollisesti on käänteinen sanalle kirjaimellisesti ja tarkoittaa vertailukelpoisella, mutta ei täsmällisellä tavalla.
Kun käytät kuvaannollista sanastoa, alat kuvata jotain vertaamalla johonkin muuhun. Käytetyillä metaforilla tai lauseiden käänteillä on kuvaannollinen konnotaatio. Se käyttää analogioita, epämääräisiä viittauksia, vertauksia, hyperbolisia lausuntoja ja muita analogioita auttamaan kuvaamaan käsiteltävää asiaa. Kun käytät kuvaannollista kieltä, selität ne vertaamalla sitä johonkin.
Kirjaimellinen kieli tarkoittaa juuri sitä, mitä on kirjoitettu. Kirjaimellinen kieli käyttää sanoja tarkasti noudattaen niiden yleisesti tunnettuja merkityksiä tai ilmaisuja. Puhekuvioita ei luonnostaan käytetä kirjaimellisessa kielessä. Sen sijaan kirjaimellinen kieli käyttää sanojen tai lauseiden tarkkoja merkityksiä. Kirjaimellinen kieli on hyvin suoraa ja täsmällistä, tarkkaa ja tekee usein selväksi tarkan pisteen.
Vertailutaulukko kuvaannollisen ja kirjaimellisen välillä
Vertailuparametrit | Kuvannomainen | Kirjaimellinen |
Määritelmä | Se, missä muodossa sanojen käyttö muuttuu ja tarkat merkitykset, on toisen arvattava. | Kieli, joka sanoo juuri sen, mitä se sanoo, ja antaa ymmärtää, mitä se ilmaisee. |
Luonto | Kaikki, jossa on useita lauseita, jotka saavat muut arvaamaan todellisen merkityksen. | Jotain, jolla on sama merkitys kuin termillä ja joka herättää huomion sanasta sanaan. |
Työskentely | Se voi sanoa yhtä mutta tarkoittaa toista, mikä johtaa kaksinkertaiseen merkitykseen. | Kertoo identtisen tarinan ja seuraa loogista kulkua koko keskustelun ajan, ja sillä on aina yksi oikea vastaus. |
Tyypit | Lajikkeita on useita, mutta näkyvimmät ovat vertaus ja metafora. | Huoli vain kielestä. |
Esimerkkejä | Tämä kahvila on jäälaatikko! | Nukuin todella hyvin viime yönä. |
Mikä on kuviollinen?
Kuvakieli on sanojen käyttöä tavalla, joka poikkeaa niiden perinteisestä järjestyksestä ja merkityksestä, ilmaisemaan hienostunutta merkitystä, värikästä kirjoitusta, selkeyttä tai emotionaalista kontrastia. Se käyttää yhteistä kieltä viitatakseen johonkin ilman, että se ilmaisee sitä suoraan. Fiktiokirjailijat käyttävät kuvitteellista kieltä houkutellakseen lukijansa mielikuvitukselliseen sävyyn, joka herättää ajattelua ja toisinaan komediaa. Se lisää fiktion kirjoittamiseen jännitystä ja dramatiikkaa kuin kirjaimellinen kieli, joka käyttää termejä viittaamaan todellisuusväitteihin.
Kuvakieli on tekniikka, jolla jokapäiväisestä kielestä tehdään tehokkaampaa ja havainnollistavampaa. Se käyttää puhekuvioita laajentaakseen kirjaimellista merkitystä saadakseen houkuttelevamman kirjoituksen ja korostaakseen sitä, mitä ilmaisemme. Kun käytät kuvaavaa kieltä, selität mitä tahansa vertaamalla sitä johonkin muuhun. Käytetyillä sanoilla tai lauseilla on kuvaannollinen konnotaatio. Se käyttää metaforia, analogioita, kuvaannollista kieltä, hyperboleja ja muita analogioita auttamaan keskustelevan asian kuvaamisessa.
Väriä, jota käytät korostaaksesi tekstiäsi, kutsutaan kuvaannolliseksi kieleksi. Se muuttaa arkipäiväisen lausunnon tunteita herättäväksi pukuksi. Kuvakieli on luova tapa sitouttaa lukijat ja ohjata heitä työssäsi. Vaikka kuvakielisen kielen lajikkeiden lukumäärä on joskus kiistanalainen, on perusteltua todeta, että tyypillisiä tyyppejä on 12.
Mikä on Literal?
Kirjaimellinen kieli määritellään kommunikaatioksi, joka sanoo tarkalleen mitä se tarkoittaa ja tarkoittaa täsmälleen mitä se sanoo. On olemassa useita tapoja kommunikoida ihmisille ja ilmaista asioita; jotkut ovat suoria, kun taas toiset eivät ole niin selkeitä, mikä aiheuttaa hämmennystä yleisön jäsenille. Tällä kielellä ei ole puhekuvioita, hymiöitä tai muita symboleja. Vaikka kirja voi välittää erilaisia asioita ja koskettaa eri aiheita, kirjaimellisella kielellä on aina sama virtaus ja ilmaisutapa.
Perusteema pysyy aina johdonmukaisena, ja kaikki sujuu hyvin alusta loppuun. Asia, joka tulee tärkeämmäksi tässä, on se, että yksilöiden ei tarvitse sanoa asioita useilla tavoilla välittääkseen merkityksiä, vain yksi sana ja siihen liittyvä erityinen merkitys auttaakseen kuuntelijaa ja lukijaa ymmärtämään, mitä yksilö yrittää ilmaista. Aristoteles oli ensimmäinen, joka tunnisti eron näiden kahden nimen välillä.
Ihmiset ovat tehneet erilaisia analyyseja löytääkseen uusia merkityksiä ja niihin liittyviä termejä. Nykyisessä englannissa ei ole olemassa olevaa eroa, mikä johtuu lähinnä ihmisten tavasta puhua kolmannessa persoonassa. Tämä suora ilmaisun merkitys on kadonnut sukupuuttoon varsinkin webin ja verkkoverkostoitumisen myötä, jossa ihmiset haluavat kommunikoida keskenään ja sanoa asioita muilla tavoilla.
Tärkeimmät erot kuvaannollisen ja kirjaimellisen välillä
Johtopäätös
Kirjaimellinen kieli käyttää termejä, jotka vastaavat tarkasti niiden perussanoja ja -ilmauksia. Kuvannomainen kieli käyttää sanoja tai idioomeja, joiden merkitys poikkeaa niiden kirjaimellisesta käännöksestä. Kirjaimellinen kieli on usein selkeää ja suoraa, mikä helpottaa lukijoiden ymmärtämistä. Kuvaavaa kieltä voi olla vaikea ymmärtää. Kirjaimellinen kieli esittää käsitteet suoraviivaisella ja täsmällisellä tavalla.
Kuvannomainen kieli välittää käsitteitä sumealla tavalla. Sekä suulliset että kirjalliset tekstit käyttävät kirjaimellista kieltä. Puhutussa kielessä kuvaavaa puhetta käytetään harvoin. Puhekuvioita ei käytetä kirjaimellisessa kielessä. Puhekuvioita käytetään kuvakielessä.