Romaaneissa suurin osa niistä on kertomuksia, muuten törmäämme ihmisten sanomiin dialogeihin. Joten romaania kirjoittaessaan kirjoittajan on huolehdittava sekä kerronnallisesta että dialogisesta osasta.
Kun aloitamme kirjoittamisen, käytämme erityyppisiä puheita. Joko välitämme sen, mitä puhuja on sanonut. Muuten teemme sen lausumana omin sanoin. Joten tällä tavalla kirjoittaja toimii puhujan suukappaleena. Tätä tarkoitusta varten käytetään kahta puhetyyppiä. He ovat
Siksi heillä on tärkeä rooli kirjallisuudessa tai lehdessä. Kirjoittajan on tiedettävä, missä käyttää rivejä dialogimuodossa ja missä käyttää puheen kerrontamuotoa. Puheen oikea käyttö antaa lukijalle parhaan lukukokemuksen.
Suora puhe vs epäsuora puhe
Ero suoran puheen ja epäsuoran puheen välillä on se, että suora puhe toistaa puhujan tarkat sanat, kun taas epäsuora puhe on puhujan sanan kertomista omin sanoin.
Suoran puheen ja epäsuoran puheen vertailutaulukko (taulukkomuodossa)
Parametrit | Suora puhe | Epäsuora puhe |
---|---|---|
Merkitys | Suorassa puheessa välitetään suora merkitys. | Epäsuorassa puheessa välitetään suurimman osan ajasta liioiteltu merkitys. |
Vaihtoehtoiset nimet | Suoraa puhetta kutsutaan myös lainatuksi puheeksi. | Epäsuoraa puhetta kutsutaan myös raportoiduksi puheeksi. |
Perspektiivi | Sanat voidaan ymmärtää n näkökulmasta. | Näkemyksen sanat voidaan ymmärtää useiden muiden kuulijoiden näkökulmasta. |
Välimerkkien käyttö | Suora puhe käyttää välimerkkejä. | Epäsuorassa puheessa ei ole välimerkkejä lukuun ottamatta pistettä lopussa. |
Tunteet | Suoralla puheella on enemmän vaikutusta ihmisen tunteisiin. | Epäsuora puhe ei voi luoda paljon samanlaista kuin suora puhe. |
Mikä on suora puhe?
Suora puhe on joukko lauseita tai kohtia, jotka sanojen omistaja välittää. Kirjoitettaessa lauseet ovat aina välimerkkien sisällä, yleensä käytetään lainausmerkkejä. Suora puhe ei aiheuta monia väärinkäsityksiä. Suora puhe voitiin nähdä lehdistöpuheessa tai missä tahansa puheohjelmassa.
Opettaja, joka luennoi osastoilleen, on esimerkki suorasta puheesta. Henkilö, joka välittää viestin, hallitsee suoraan ihmisten tunteita. Ihmiset voivat tuntea myötätuntoa häntä kohtaan, kun he kuulevat sen henkilöltä, joka on käynyt läpi vaikeita aikoja. Välittäessään henkilön on huolehdittava eleestä ja ilmeistä. Puhujan tulee pitää huolta eleestään. Se auttaa luomaan yhteyden henkilöön/yleisöön, jolle sanat välitetään. Aikamuodossa ei tapahdu muutosta kirjoitettaessa suoralla puheella.
Jotkut esimerkit suorasta puheesta ovat:
Mikä on epäsuora puhe?
Epäsuora puhe on puhemuoto, jonka raportoi joku muu kuin alkuperäinen henkilö. Tästä syystä epäsuoraa puhetta kutsutaan myös raportoitavaksi puheeksi. Vaikka epäsuora puhe ei sisällä lainausmerkkejä, se saattaa joskus käyttää hakasulkuja tai ellipsejä välittäessään uskollisen käsityksen muista. Epäsuorassa puheessa ei ole henkilökohtaisia pronomineja. Joskus niitä vaihdetaan. Epäsuoraksi puheeksi muunnetussa suorassa puheessa voi myös olla muutoksia demonstratiivissa. Joten myös "tämä" ja "se" muuttuvat.
Tämän lisäksi, kun aika mainitaan epäsuorassa puheessa, sitä ei voida käyttää sellaisenaan. Esimerkiksi "eilen" välitetään epäsuoralla puheella kuten edellisenä päivänä. Joten epäsuoraan puheeseen tulisi tehdä erilaisia muutoksia välittääkseen suoran puheen merkityksen. Näin ollen raportoitu puhe on jotain, joka välitetään omin sanoin vaikuttamatta lauseen alkuperäiseen merkitykseen. Raportoidun puheen on tehtävä joitain muutoksia verbissä, jotta puhujan sanoma voidaan esittää.
Joitakin esimerkkejä epäsuorasta puheesta ovat
Tärkeimmät erot suoran ja epäsuoran puheen välillä
Johtopäätös
Sekä suoran että epäsuoran puheen motiivina on välittää uutisia tai näkemyksiä. Suora puhe on sananmukaista puhetta. Epäsuorassa puheessa sen sanovan henkilön on vaadittava uskoa.
Uskolla, jonka ihminen luo raportoidessaan omistajan kertomuksista, on tärkeä rooli. Joten välihenkilön on voitettava ihmisten usko. Tämä koskee myös omistajaa. Siksi suoraa ja epäsuoraa puhetta käytettäessä aikamuodot on aina pidettävä mielessä.