Leukemia on eräänlainen syöpä, joka vaikuttaa verisoluja tuottaviin luuydinsoluihin. Akuutti leukemia on vakava tila ja se kasvaa nopeasti. Myeloblastit ja lymfosyytit ovat solutyyppejä, joihin AML ja ALL vaikuttavat. Myeloblastit ovat valkosolujen esiaste. Ne jakautuvat ja myöhemmin erilaistuvat eri tyyppisiksi valkosoluiksi, kuten neutrofiileiksi, basofiileiksi ja eosinofiileiksi. Lymfosyytit ovat eräänlainen valkosolujen tyyppi. Lymfosyyttejä on kahta tyyppiä, ne ovat B-lymfosyytit ja T-lymfosyytit.
AML vs ALL
Ero AML:n ja ALL:n välillä on se, että AML:ssä vaikuttaa myeloblastien, punasolujen ja verihiutaleiden tuotantoon, mutta KAIKISSA se vaikuttaa lymfosyyttien tuotantoon. AML on yleisin leukemiatyyppi aikuisilla, kun taas ALL on yleistä 2–10-vuotiailla lapsilla. 40 % alle 60-vuotiaista toipuu AML:stä. Toipumisprosentti on 30 % KAIKILLE alle 30-vuotiailla.
AML laajenee akuutti myelooinen leukemia. Se on luuytimen syöpä, jossa luuydin tuottaa suuria määriä epänormaaleja verisoluja. Luuydin on luun sisäinen pehmytkudos. Tästä luuytimestä muodostuu uusia verisoluja. Koska se vaikuttaa myeloidisoluihin ja etenee nopeasti, nimi akuutti myelooinen leukemia.
ALL laajenee akuuttina lymfoblastisena leukemiana. Se on myös nopeasti leviävä verisolusyöpä. Se vaikuttaa epäkypsiin lymfosyytteihin. Se on vakava tila ja hoitamattomana voi olla hengenvaarallinen. Se on hyvin yleinen lasten keskuudessa ja sitä voidaan hoitaa asianmukaisilla lääkkeillä. Sitä esiintyy harvoin aikuisilla, joille on hyvin vähän mahdollisuuksia parantua. Se johtuu luuydinsolujen mutaatiosta.
Vertailutaulukko AML:n ja ALL:n välillä
| Vertailuparametrit | AML | KAIKKI |
| Epänormaalit solut | Punasolut, myeloblastit ja verihiutaleet | Lymfoblastit |
| Laajentaminen | Akuutti myelooinen leukemia | Akuutti lymfoblastinen leukemia |
| Diagnoosi | Verikoe, luuytimen biopsia ja solusytometriaanalyysi. | Verisolujen määrä ja lannepunktio selkäydinnesteen analysoimiseksi. |
| Induktioterapia | Kemoterapia | Kemoterapia |
| Konsolidoiva terapia | Suuriannoksinen kemoterapia ja hematopoieettinen soluhoito. | Monilääkekemoterapia, kantasoluhoito ja hematopoieettinen soluterapia. |
| Selviämisprosentti | 29.5% | 69.9% |
Mikä on AML?
AML johtuu geneettisen materiaalin mutaatioista. Nämä mutaatiot saavat luuytimen solut tuottamaan progenitoriverisoluja, jotka voivat kehittyä suuria määriä erilaisiksi verisoluiksi. Verisolujen ylituotannon seurauksena nämä liialliset verisolut kerääntyvät ja häiritsevät normaalien terveiden solujen toimintaa.
AML:n aiheuttavan mutaation todellista syytä ei tunneta. Mutta riskitekijöitä ovat aiemmat syöpähoidot, kuten säteily ja kemoterapia, yli 60-vuotiaat ihmiset saavat todennäköisemmin AML:n, miehillä on suurin todennäköisyys saada AML.
Altistuminen säteilylle tai syöpää aiheuttaville kemikaaleille, kuten bentseenille, lisää riskiä, tupakointi, geneettiset ja muut verisairaudet voivat myös lisätä riskiä. Kuitenkin ihmiset, joilla ei ole riskitekijöitä, voivat kehittää AML:n. Jotkut ihmiset, joilla on riskitekijöitä, eivät kehitä AML:ää.
AML:n varhaiset oireet ovat samanlaisia kuin toisen yleisen sairauden flunssan oireet ja oireet. Mutta myöhemmissä vaiheissa oireet pahenevat ja sisältävät kuumetta, luukipua, letargiaa, väsymystä, kalpeaa ihoa, hengenahdistusta, toistuvia infektioita, imusolmukkeiden turvotusta, epätavallista verenvuotoa ikenistä ja nenästä sekä helppoja mustelmia. Valkosolujen epänormaalin toiminnan vuoksi kehon immuunijärjestelmä heikkenee, jolloin henkilöstä tulee altis infektioille.
Mikä on KAIKKI?
KAIKKI johtuu DNA:ssa syntyvistä mutaatioista. Tämä mutaatio vaikuttaa normaaliin solun jakautumiseen ja saa solut jakautumaan suurella nopeudella. Tässä tapauksessa luuydin tuottaa suuria määriä lymfosyyttien esiastetta, jotka sitten kehittyvät leukemiasoluiksi, joita kutsutaan lymfoblasteiksi. Nämä solut häiritsevät normaalien solujen toimintaa ja immuunijärjestelmää.
ALL:n riskitekijöitä ovat geneettiset sairaudet, kuten Downin oireyhtymä, miespuolisuus, altistuminen säteilylle ja aiemmat syöpähoidot. Tiettyjen virusten, kuten Epstein Barr -viruksen tai T-solulymfoomaviruksen, infektio voi myös johtaa ALL:n kehittymiseen.
Oireita ovat kuume, yöhikoilu, ruokahaluttomuus, vatsakipu ja pienet punaiset täplät ihon alla. ALL on yleisimmin raportoitu lapsilla ja vanhemmilla aikuisilla. Lääkärit suorittavat diagnostisia testejä vahvistaakseen KAIKKI. Verenkuvatesti tehdään eri verisolujen määrän tarkistamiseksi. Sen tarkistamiseksi, onko syöpä levinnyt hermostoon, annetaan lannepiste ja selkäydinneste otetaan ja tarkistetaan.
Aluksi annetaan induktiokemoterapiaa ja monilääkekemoterapiaa konsolidointihoitona jäljellä olevien syöpäsolujen tappamiseksi. Hematopoieettisten solujen siirtoa annetaan myös konsolidointihoitona.
Tärkeimmät erot AML:n ja ALL:n välillä
Johtopäätös
Sekä AML että ALL ovat vakavia syöpätyyppejä, jotka vaikuttavat lapsiin ja iäkkäisiin ihmisiin. Ne johtuvat yleensä geneettisen materiaalin mutaatiosta, joka voi johtua joko altistumisesta säteilylle ja haitallisille kemikaaleille tai ehkä taustalla olevasta geneettisestä tilasta. Molemmat syövät vaikuttavat verisoluihin, jotka ovat peräisin luuytimestä. Se aiheuttaa syöpäverisolujen muodostumista, jotka kerääntyvät ja vaikuttavat solujen normaaliin toimintaan. Ne myös kuljetetaan veren kautta muihin kehon osiin.
Oireet ovat vakavia myöhemmissä vaiheissa ja kliininen diagnoosi voi vahvistaa taudin. Jos näitä sairauksia havaitaan, potilaita hoidetaan säde- ja kemoterapialla. Jos ensilinjan hoidot eivät ole tehokkaita, annetaan lisää konsolidointihoitoja. Eloonjäämisaste on korkea ALL:ssa ja alhainen AML:ssä. Näihin sairauksiin on saatavilla useita kehittyneitä kemoterapiahoitoja.
